lauantai 31. maaliskuuta 2018

Siivousta, suklaamunia, päiväkahveja ja koiravauva.

Tunnustan olevani ihan järkyttävän karmean älytön kontrollifriikki. Sellainen, jolla joka nurkka olisi mielellään järjestyksessä ja päivät sujuisivat lukujärjestyksen mukaan.

Minusta on jotenkin lohdullista ajatella, että aina maanantait ovat kauppapäiviä ja torstaisin voisi siivota. Perjantaina syötäisiin pizzaa, tai jotain muuta ja lauantait ulkoiltaisiin yhdessä. Mutta elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan, siis ainakaan kontrollifriikin suunnitelmien mukaan ja olen pikkuhiljaa antamassa periksi ajatukselle, että sekin on ihan okei.

Koska mitä sitten? Mikä on pahin asia, mitä voi tapahtua jos et ehdikään torstaina siivota? Se, että vihainen villakoira hyökkää sängyn alta? Tai jos maanantain kauppareissu siirtyykin tiistaille? Kukaan tuskin kuolee nälkään.


Meidän oli tarkoitus tänään lapioda terassi tyhjäksi lopusta lumesta, mutta toisin kävi. Piti käydä Terrassa lapio-ostoksilla ja napata mukaan pari kukkaruukkua. Piti grillata ja mitähän vielä, niin! Ikeassakin piti käydä. Heräsin kuitenkin aamuyöstä siihen, että aviomies halasi pönttöä wc:ssä. Mystinen pikatauti, joka vei sängynpohjalle, mutta joka on jo onneksi aikalailla ohitse.

Joskus olisin hyperventiloinut muutosten ansiosta, sillä onhan se nyt kuolemanvakavaa kun tämän luokan suunnitelmat peruuntuu :D Istahdin kuitenkin aamukahvipöytään, join kahvini rauhassa ja käytin samalla koirat ulkona.

Kyllä. Koirat. Sain nimittäin eilen syntymäpäivälahjaksi maailman (jaetulla ensimmäisellä sijalla) suloisimman chihuahuavauvan! Päivä sujuikin siis kotosalla ja tutustuimme toisiimme opetellen kaikkea uutta, puolin ja toisin. Ja ehtiihän nuo kaikki sitten huomennakin, siis jos niikseen tulee.


Kaivoin esiin kaikenmaailman siivousvälineet ja aloin hommiin. Hammasharjasiivous on varmasti yksi maailman tyydyttävimmistä tunteista :D Siivosimme siis (vielä nimettömän) koiravauvan kanssa muutaman huoneen joka nurkan, kävimme ostamassa kaulapannan, teimme savukalasalaattia lounaaksi ja nautimme viiniä keskellä kirkasta päivää.

Tai siis minä. Hän ihmetteli vieressä ja komensi leikkikaveriaan hassusti maukumalla. Ja koska me-pronominin käyttäminen on lähes yhtä ärsyttävää kuin se, että puhuisi itsestään kolmannessa persoonassa, niin keitettiin myös poikkeuksellisesti iltapäiväkahvit ja syötiin suklaamunia.

Sanoisin, että aika täydellinen päivä kaikessa epätäydellisyydessään. Toivottavasti teilläkin 

ps. kevätmessulippuarvonta löytyy TÄÄLTÄ.

torstai 29. maaliskuuta 2018

Pääsiäisfiiliksissä.

Tänä vuonna tulppaanit eivät ole iskeneet millään tavalla, eivät sitten tipan tippaa. Olen muistaakseni kerran hankkinut niitä yhden puntin ja senkin ehkä jopa hieman vastentahtoisesti "kuuluu kevääseen" -mentaliteetilla. Tänään kuitenkin kauppareissulla iskin silmäni näihin ja nakkasin ostoskärryihin ne tuomaan pääsiäisfiilistä.

Ja tiedättekö mitä? Se oli täysin oikea päätös. Vaikka koti on kaukana pääsiäis- tai mistään muustakaan siivouksesta, niin tiskikone asennettiin tänään paikoilleen ja kosteusvauriot olivat vain kosmeettisia. 


Tänään syödään illalla itsetehtyjä hampurilaisia oikeilta astioilta, jotka nakataan tiskariin. Ja kyytipojaksi lasillinen tai kaksi hyvää punaviiniä ja siinähän se kotikin ihan huomaamatta järjestyy viinilasin kanssa pyörähdellessä.

Sain lisäksi tänään kaksi mahtavaa puhelua, jotka nekin osiltaan vaikuttaa suunnattomasti meidän tulevaisuuteen ja kävin aamusta ostamassa itselleni uuden kevätlaukun ja lompakon  huomiseksi syntymäpäivälahjaksi.

Ja kaikki on just hyvin nyt, vaikka ei niin viimeisen päälle esteettisesti, niin ainakin rauhallisesti. Näin on hyvä. Leppoisaa pääsiäisen aikaa myös teille ihanat!

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Voita liput kevätmessuille.

Lumihangen alta pilkottava asfaltti ja maantunut nurmikko villiinnyttävät piha- ja puutarhaihmisen. Siinä missä lapset laskevat päiviä lakaisukoneen käyntiin, odotan minä kasvukautta. Ja jos miettii, milloin voi puhua talven selän katkenneen ja kevään olevan vihdoin täällä, niin eilinen jätskiautolla käynti on yksi varmimmista merkeistä.

Usein näin keväisin ainakin minuun iskee epätoivoinen vimma. Mietin, eikö kevät ja kesä koskaan tule, saatan jopa kulkea mieli maassa muutaman viikon. En kuitenkaan puhuisi mistään kevätmasennuksesta, kunhan kipuilen keskenäni.

Tänä vuonna tuo tunne kuitenkin loistaa poissaolollaan. Tiedän, että ne molemmat saapuvat sieltä aikanaan, eikä maksa vaivaa voivotella perään. Ehkäpä se on niin, että kun laitetaan prioriteetit kohdilleen ja asiat saavat suhteellisuutta, ei pikkujuttujen perään jaksa haikailla. Ja mitenpä tähän nyt voisi edes vaikuttaa.. :D

Meillä on käyty sairaalassa, täytetty papereita ja lomakkeita. Käyty tapaamisissa, keskusteluissa ja ties missä. On kotikoulua, sairaalakoulua ja pään hakkaamista koulukirjoihin. Sitä saa tehdä ihan jokainen, hatunnosto opettajille. En käsitä, miten te selviätte.

Sitten tuli vesivahinko keittiöön, joka huomattiin kodinkoneita vaihtaessa. Että jos mietitte missä on blogipostaukset ja kuvat, niin tuo kahden tiskikoneen, aitauksen ja romujen valtaama keittiö muistuttaa kyllä enemmän rakennustyömaata kuin keittiötä. Että oikeastaan ihan sama se kevään tulo, kyllä se sieltä tulee. Niinkuin kesäkin.


Vaikka on tässä ehtinyt esimerkiksi multia vaihtamaan. Ja iloitsemaan siitä, että marketista syksyllä ostamani piilea teki poikasen, jonka sain ihan omaan ruukkuunsa. Vitosen piileasta tuli kaksi kasvia, aika kustannustehokasta :D

Ja kyllä tässä tavallaan päiviäkin lasketaan, vaikkei kevääseen tai kesään. Lasken päiviä ensi viikon lomaan, kun lentokoneen nokka suuntaa kohti lämpöä. Ollaan se ansaittu, koko perhe. Sellainen all inclusive - aivot narikkaan - äkkilähtö, joka kutkuttaa jo vatsanpohjia.

Ja taas lähti lapasesta tämä juttu. Piti tulla alunperin kirjoittelemaan, että lasken myös päiviä lempparimessuillemme, nimittäin kevätmessuille. Ne järjestetään Messukeskuksessa 12.-15.4. ja itse suuntaan tuonne suoraan reissusta sunnuntaina 15.4. Tässä muutaman vuoden kokemuksella tiedänkin aika hyvin, missä pitää piipahtaa ja mitä hankkia. Ja hei, tähän ei lasketa messulakuja :D

Mikäli teidänkin porukka tai perhe haluaa messuilla, niin osallistu ihmeessä messulippujen arvontaan. Arvon 2 kpl lippuja ja ne toimitetaan voittajan sähköpostiin 9.4.2018. Arvontaan voit siis osallistua alkaen nyt, jättämällä kommentin sähköpostin kanssa (tai facebookissa) ja arvonta päättyy sunnuntaina 8.4.2018. Liput sponsoroi Messukeskus.

Että onnea arvontaan ja aurinkoisia hetkiä :)

torstai 22. maaliskuuta 2018

Pääsiäisen gluteeniton rocky road.

Toisin kuin joulu, pääsiäinen on minusta värikäs ja ei niin vakavamielisen juhlava juhla. Yhtäkaikki, molempina herkutellaan suklaalla ja molempiin kuuluvat yllätykset, mutta pääsiäinen on ehdottomasti leikkimielisempi.

Pidän enemmän Amerikkalaisesta pääsiäisestä, jossa seikkailevat puput ja pääsiäismunajahdit, silti mielestäni alkuperäinen sanoma on hyvä sisäistää. Jokainen juhlikoon tavallaan tai olkoon juhlimatta, meille pääsiäinen merkitsee loppuviimein herkuttelua ja kiireetöntä aikaa.

Valmistimme tänään esikoisen kanssa rocky road -paloja pääsiäisen hengessä, tosin nämä tuskin sinne saakka säilyvät. Sen verran herkusta jutusta on kyse. Toisaalta valmistus on supernopeaa ja lapsikin osaa tehdä näitä, aikaa vie ainoastaan suklaan jähmettyminen.

Gluteenittomien palojen kanssa kannattaa olla huolellinen ja valita vain tuotteita, jotka itselle sopivat. Keliakialiiton sivuilta löysin tiedon, että kinderit ja nuo pienet suklaamunat ovat turvallisia.


Pääsiäisen gluteeniton rocky road


2 levyä maitosuklaata (käytin pandaa)
1 levy valkosuklaata (käytin pandaa)
pieniä vaahtokarkkeja
pieniä suklaamunia
2 kinder munaa
suolattuja pähkinöitä
(itse tykkään cashewsta ja pistaaseista)

Palastele maitosuklaa lautaselle ja sulata mikrossa. Ensin vaikka 45 sekuntia ja sitten 30 sekuntia, sekoittele. Tee sama valkosuklaalle, sulatusaika on lyhyempi, suosittelen 2 x 30 sek. Levitä vuokaan leivinpaperi ja kaada sen päälle maitosuklaa. Maitosuklaan päälle sitten valkosuklaa ja kuvioi samalla vaikkapa nuolijalla pohjia myöten sekoittaen. Näin saat hauskan marmoroinnin paloihin.

Lisää suklaan päälle kaikki erilaiset härpäkkeet ja siirrä vuoka jääkaappiin jähmettymään vähintään tunniksi. Palastele ja herkuttele :)

tiistai 20. maaliskuuta 2018

Teetä, sympatiaa, stressiä ja kevättä.

Tässähän voidaan jatkaa täysin edellisen postauksen mainingeissa, nimittäin sisustus- ja siivousvimma jatkuu edelleen. Olen karsinut hurjasti tavaroita ja lahjoittanut tai myynyt niitä eteenpäin. Kaksi isoa kassillista pitää viedä jälleen Hopelle ja varata kirppispöytä.

Tuossa karsiessani tavaroita törmäsin rakkaisiin sisustuslehtiini ja jäin niille sijoilleni selailemaan. Tiedättekö sen siivoojatyypin, joka istuu aamulla aloitettuaan edelleen kolmelta aamuyöllä selaamassa muistoja tai muuta ihanaa jossain ullakolla? Olen juuri sellainen!

Ja vaikka päivittäin selaan erilaisia sisustuskuvia instagramissa ja pinterestissä, nämä paperiset lehdet veivät mukanaan ja saivat todenteolla rentoutumaan. Ihan erilainen fiilis käännellä kahisevia lehtiä teekupposen äärellä, kuin klikkailla pikseleitä sisältäviä tiedostoja talteen.

Teekupissa on muuten viimeaikoina ollut clipperin valkoista teetä, maustettuna joko vaniljalla tai piparmintulla. Molemmat aivan ihania ja lempeitä näin kevääseen.


Mutta rentoutumista ja lempeyttä tässä on viime päivinä kaivattukin ja niitä oikein kauniita ja pehmeitä asioita ja ajatuksia kaiken ympärille. Kärsin kovan stressin aiheuttamasta unettomuudesta, joka tarkoittaa asioiden vatvomista öisin ja zombina kulkemista päivisin.

Meidän haasteemme Erityisen kanssa ovat kulminoituneet tähän kevääseen ja näihin kuluneisiin viikoihin ja hän on tällä hetkellä kotikoulussa, odotamme paikkaa sairaalakoulusta. Tämä vaatii meiltä vanhemmilta, mutta myös muilta perheenjäseniltä valtavia ponnistuksia ja kuten sanoin, aiheuttaa kovaa stressiä.

En lähde näitä syitä sen enempää avaamaan tai käsittelemään täällä blogin puolella, mutta halusin saada tämän sydämeltäni. Blogi kun on aina ollut minulle kanava purkaa itseäni niin hyvässä kuin pahassakin, vaikka harvemmin kyllä jälkimmäisessä.

Leppoisaa kevätviikkoa sinne, tänään on nimittäin kevätpäiväntasaus ja päivä virallisesti yötä pidempi. Valoa kohti siis mennään, joka asiassa 

perjantai 16. maaliskuuta 2018

Viikonlopun makuuhuoneinspis.

(postaus sisältää mainoslinkkejä)

Hei vaan ja perjantaita! Ja mikä ihana valo tuolla onkaan.. Heräsin kuudelta päästämään koirat ulos ja aurinko tervehti jo ensimmäisillä säteillään. Kelloja siirtäessä tuo aamuaurinko väistyy hetkeksi, mutta toisaalta iltojen pidentyessä se muistuttaa jälleen kerran hankkimaan pimennysverhot lastenhuoneisiin. Koska pitkän talven jälkeen Minityyppi on sitä mieltä, ettei vielä ole ilta. Ei ole pimeää. Ja toisaalta sama juttu kukonlaulun aikaan. Jännä muuten, miten lisääntynyt valo vaikuttaa lapsiin super energisoivalla tavalla.

Kevään tulo vaikuttaa minuun yleensä sisustuspuolella niin, että alan katsoa olohuonetta "sillä silmällä". Monesti tuntuu, että ilme kaipaa jonkinlaista raikastamista, mutta tällä kertaa katse suuntautuukin olohuoneen sijasta makuuhuoneeseen. En nimittäin ole vielä valmis luopumaan ihanan pörröisistä tyynyistä ja taljasta. Vaikkakin kevätsiivous sillä puolella on alkanut jo sohvanpäällisten pesuna.

Keräsin alla olevaan inspiskollaasiin kuvia fiilistelemään sitä, mitä makuuhuoneelta oikeastaan toivon. Meillä kertyy pölypallot ihan parissa päivässä, joten ennenkaikkea runsaista petauksista huolimatta sen tulee olla selkeä. Ei turhia tavaroita tai ylimääräisiä koreja lattialla, inhoan nimittäin niiden siirtelyä imuroinnin tieltä.

Olemme myös mieheni kanssa täysin erilaisia nukkujia. Itse olen illan torkku ja aamun virkku ja hän taas tulee nukkumaan vasta yömyöhällä ja jää monesti noustessani vielä tunniksi tai pariksi nukkumaan. Päiväpeitto olisi ihana, mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä totean, ettei sitä ole ennenkään meidän talossamme käytetty. Käyttökerrat voisi laskea kahden käden sormilla. Ja vaikka meillä koira onkin, hänen paikkansa ei ole sängyssä.

Minun mielestäni päiväunet nukutaan petauksen päällä ja torkkupeiton alla. Hän taas kaivautuu lakanoiden väliin. Minä pidän siitä, että tyynyjä riittää ja aamulla kaikki hänen puolen tyynynsä löytyvät lattialta :D Myös tämän takia haluan huoneen olevan helposti imuroitavissa :D

makuuhuoneinspis

Kompromisseja on siis tehtävä ja siksipä esimerkiksi lakanoiden värit ja materiaalit ovat supertärkeitä ominaisuuksia omassa petauksessa. Elloksen valikoimista kiinnostaa esimerkiksi edullinen Juliette -setti. Pellavalakanoita en ole koskaan omistanut, mutta ylelliset Candice  -pellavalakanat vaikuttavat myös aivan ihanalta. 

Hotellifiilistä jäljittelevä Leah kiinnostaa nimenomaan tuon silkkimäisen tunteen vuoksi ja Neely, joka kollaasissakin esiintyy oikeassa alakulmassa houkuttelee sekä hinnallaan että laadullaan.

Meidän makuuhuoneemme ei ole mikään valtava ja toisaalta sängyn koko on 180 cm, joten se sulkee pois muutaman vaihtoehdon. Oikeastaan sänky mahtuu paikoilleen vain yhteen kohtaan, sillä päätykin on aika korkea ja tukkisi ikkunan lähes puoleen korkeuteen. Suunnitelmissa olisi ottaa ja teettää suuri kuva lapsista seinälle, samoin haaveista löytyy myös peili.

Varmaa on ainakin, että makuuhuone kokee tässä kevään aikana päivitystä ainakin petauksen tiimoilta ja huonekaluverhoiltu runko verhotaan esimerkiksi Dena -helmalakanan tyyppisellä ratkaisulla tuomaan lisää runsautta.

Löytyykö tuosta kollaasista mielestänne houkuttelevia petauksia tai onko siellä ruudun toisella puolella muita petivaatefanaatikkoja? :) Mukavia viikonloppu-unia ihanat 

(postaus sisältää mainoslinkkejä, kuvat pinterestin bedroom -kansiostani)

torstai 15. maaliskuuta 2018

Kohti älykkäämpää kotia - älyvalaistus.

Terveisiä älykkäämmästä kodista! Osa lukijoista onkin tietoisia siitä, että olemme mukana IKEA:n kestävvämmän arjen testausprojektissa. Kotiamme on pikkuhiljaa muutettu projektin myötä energiatehokkaammaksi, sillä yksi suurimmista ongelmistamme täällä on valtava sähkönkulutus.

Vanhoja sähkölaitteita on nyt päivitetty uusiin ja palaankin siihen myöhemmin. Suunnitelmissa on "keittiö ennen ja jälkeen" -postaus, joka on jo kerännyt kiinnostusta. Pidän itsekin kovasti muutospostauksista, joista näkee kokonaiskuvaa, ja vaikka "ennen" -kuvat ovat useimmiten aika karmaisevaa katsottavaa, ne antavat hyvän kontrastin.


Aviomies on ollut jo pitkään kiinnostunut älykodista. Hän haluaisi meille täyden automaation laitteineen ja lukkoineen, mutta siihen on vielä matkaa. Vähän lähemmäs tavoitetta ollaan nyt päästy IKEA:n TRÅDFRI -älyvalaistuksen myötä. Lähes jokainen kotimme valaisin on kytketty yhteen ja niitä on mahdollista ohjailla joko kaukosäätimen tai puhelimen sovelluksen kautta.

Alla olevan kuvat ovat otettu täysin samalla kellonlyömällä, kameran säätöjä muuttamatta, ainoastaan älyvalaistuksen kirkkautta ja sävyä säätämällä kaukosäätimestä. Yksi parhaista puolista ehdottomasti on etäsäätö ja kaikkien valojen yhtaikainen sammuttaminen illalla mennessä nukkumaan.

Lisää projektista ja älyvalaistuksestamme löytyy Kestävämmän arjen testaajien blogistamme.

tiistai 13. maaliskuuta 2018

Toivepostaus - teinipojan huoneen sisustus.

Postausta teinipojan huoneen sisustuksesta on toivottu useammin kuin kerran ja vihdoin pääsin kiinni aiheeseen. Tervetuloa ihmettelemään siis johtojen määrää! 

Tämä huone on harvemmin kuvauskunnossa, vaikkakin yleensä aika perussiisti. Oikeastaan ainoa ongelma ovat likavaatekasat, jotka kerääntyvät lattialle ja siirtyvät pyykkikoriin vasta kun "täällä ei ole enää puhtaita vaatteita" -aika koittaa. 

Lähtökohtaisesti huoneeseen ei kerry kuitenkaan likaisia astioita, sillä meillä ei ole ainakaan toistaiseksi ollut lupa syödä omassa huoneessa. Pidän siitä, että syömme yhdessä suurimman osan päivän aterioista ihan ruokapöydän ääressä, ehtivät kyllä ihan tarpeeksi hautautua tuonne suljettujen ovien taakse muutenkin..

Tämä huone on alunperin suunniteltu varastoksi ja siksi siinä on myös oma uloskäynti. Kyseessä on kapea, piirun verran yli 2 metriä leveä huone ja olisiko pituutta ehkä viitisen metriä. Pitäisi ihan mitata, tämä oli siis puhdas arvio.


Sänky on sijoitettuna huoneen päätyyn ikkunan alle puhtaasti siitä syystä, että se on järkevin vaihtoehto tilankäytöllisesti. Kysessä on sohvasänky, jonka saa levitettyä 160cm leveäksi ja jossa on kaksi patjaa päällekkäin. 

Maalaus- ja sisustuspuuhat ovat vielä kesken ja tarkoitus on maalata tuo päätyseinä tummemmalla harmaalla. Tällä hetkellä se on vaaleanharmaa. Poika itse on toivonut sinne tiilitapettia ja tämä onkin harkinnassa. Hän on aikalailla aina kotona ja aina omassa huoneessaan, joten on supertärkeää, että myös viihtyy siellä :)

Huoneessa ei ole erillisiä vaatekaappeja ja vaatesäilytys on toteutettu tilavalla, mutta matalalla ja suht kapeahkolla lipastolla. Koska huone on kapea, sinne ei ihan hirmuisen syvää lipastoa edes voi laittaa ja lipaston vastapäiseltä seinältä löytyy työpöytä työskentelytiloineen.

Huone on hyvin yksinkertainen ja selkeä, sillä meidän Erityinen ei kestä kuormitusta ympärillään, tuli se sitten mistä tahansa. Päivän mittaan kerrytetty olo on helppo rauhoittaa omissa oloissa huoneessa, jossa ei ole turhaa tavaramäärää.

Vielä ollaan vähän vaiheessa, mutta eiköhän tästä saa aika hyvän kuvan :)

maanantai 12. maaliskuuta 2018

Hämäränhyssy.

Ihanaa iltaa sinne ruudun toiselle puolelle! Toivottavasti teillä on ollut mukava päivä. Meidän päivä meni putkeen aina alkuiltaan saakka, kun huomasin Pienimmän kenkien vaihtuneen jonkun toisen kenkiin. Meidän uudet hienot kuomat koristaa nyt jonkun toisen eteistä ja saimme tilalle ihan loppuun ajetut ja ikävälle haisevat versiot.

Eihän tuo iso juttu loppuviimein ole, mutta hitto että harmittaa. Yritin metsästää omiamme toistaiseksi tuloksetta. Toisaalta onhan tämä parempi kuin se kerta, jolloin kengät vietiin kokonaan. Nyt on sentään vastaavat tilalla.

Mutta se siitä harmista, minulla nimittäin oli ihan jotain muuta mielessäni. Nyt kun olemme saaneet nauttia upeista ja aurinkoisista keleistä ja tänään sataa tihutti hämärässä, koin samanmoisen tunteen kuin kesällä sadepäivän hämärähyssyssä.

Sellaisen rauhoittavan ja jopa meditatiivisen hetken, joka kulminoituu sateiseen kesälauantain iltaan. Kun voi ottaa ihan rauhallisesti ja kuunnella sateen ropinaa. Kääriytyä vilttiin ja sytyttää kynttilän. 

Vastaavat hämärät hetket ovat arkipäivää näin talvisin kynttilöineen, mutta erikoisen siitä teki ikkunaan ropiseva sade. Loppuviikolle on luvattu taas paistetta ja pakkasta, joten aion ottaa näistä rauhallisista hämäristä kaiken irti. Leppoisaa iltaa 

lauantai 10. maaliskuuta 2018

Maailman paras gluteeniton siemenleipä.

Kävin viime kesänä Saran kanssa syömässä Helsingissä ravintola Pupussa. Ihastelin ääneen pöytäseuralaiselleni tarjotun leivän makua ja koostumusta, epäilin jopa sen gluteenittomuutta, sillä sen verran herkusta asiasta oli kyse.

Saran tuumasi, että hän on joskus itseasiassa leiponut vastaavaa leipää ja lupasi linkata ohjeen minulle. Kesästä asti siis leivontalistallani on seissyt tämä alunperin My New Roots -blogista löytynyt ohje, josta Kiitos hyvää on tehnyt oman versionsa.

Pidin eilen illalla ystävilleni kauneusillan Mary Kayn parissa ja samalla valmistin tarjottaviksi hyviä ja terveellisempiä vaihtoehtoja. Listalta löytyi tätä leipää, suuren suosion saavuttanutta bataatti-fetasalaattia ja lisäksi valmistin raakasuklaata sekä viipaloin hedelmiä. Hyvää oloa siis sisäisesti ja ulkoisesti :)

Kyseinen leipä on gluteeniton ja superherkullinen siemenleipä, joka sai paljon kehuja eilen. Voin siis lämpimästi suositella tätä ihan jokaiselle.


maailman paras gluteeniton siemenleipä


2,5 dl auringonkukansiemeniä
1 dl pellavansiemeniä
1 dl pähkinöitä
(käytin pähkinäsekoitusta, alkuperäisessä pelkkiä hasselpähkinöitä)
3,5 dl kaurahiutaleita
2 rkl chian siemeniä
3 rkl psylliumia
1 tl merisuolaa myllystä
1 rkl hunajaa
3 rkl voita tai kookosöljyä
(käytin kookosöljyä, mutta se maistui paljon)
3,5 - 4 dl vettä


Alkuperäisessä ohjeessa on käytetty monimutkaisempaa valmistusohjetta, mutta omani valmistin yksinkertaisesti mittaamalla ainekset reseptin mukaisessa järjestyksessä ja sekoittamalla ne keskenään. Mikäli käytät voita, sulata se. Kookosöljyä en lähtenyt sulattamaan.

Sitten vaan koko setti vuokaan, käytin kaupasta hankittua olisikohan ollut eskimon pahvista pulla- tai leipävuokaa. Anna turvota ja asettua pari tuntia tai yön yli (omani seisoi kiireen vuoksi vain hieman yli tunnin) ja paista. Ensin 175°C noin 20 minuuttia, poista vuoka ja jatka paistamista vielä 30-40 minuuttia.

Anna jäähtyä ja leikkaa. Parhaalta leipä maistuu kunnon luomuvoin kanssa 


perjantai 9. maaliskuuta 2018

Ilmaa puhdistavat viherkasvit ja kuukalenterin voima viherkasvien hoidossa.

Jos etikka oli tuttu homma lapsuudesta, voisin sanoa aika monen tunnistavan rönsyliljan. Omassa huoneessani oli tällainen, josta lähti monta rönsyä ja kylläpä se taisi myös kukkia aika ajoin. Tunnettavuuden lisäksi se on varmasti yksi helppohoitoisimmista viherkasveista.

Aviomies on jo aikansa puhunut, miten hän (huomatkaa, hän!) toivoisi meille lisää viherkasveja. Mieluusti sellaisia, joilla olisi ilmaa puhdistavia ja parantavia vaikutuksia. Selkeästi tämä viherpesuni alkaa tuottaa tulosta, sillä myös hänen kauppavalintansa ovat hyvin tarkasti seulottuja ja osa jopa luomuja.


Kävin alkuviikosta nopeasti mattopesulareissulla piipahtamassa Viherpajassa ja nappasin mukaani tämän rönsyliljan, joka löytyy myös NASAn ilmaa puhdistavien viherkasvien listalta. Samalta listalta löytyy anopinkieli ja muutama vehka, mutta ne eivät jostain syystä oikein miellytä silmää. Trendikasveista esimerkiksi piilea (chinese money plant) puhdistaa erityisen hyvin ilmaa.

Tuolla Viherpajassa oli kyllä tuhat ja yksi maailman ihaninta viherkasvia ja aikalailla laput silmillä sai kulkea. Yhden pienen sitruksenkin kotiutin siltä reissulta, mutta kuvaan noita enemmän vaikka sitten multien vaihdon yhteydessä.

Tämä vuonna ajattelin muuten kokeilla multien vaihdon kanssa kuukalenteria! Oletteko kuulleet tästä? Monihan on sitä mieltä, että nämä ovat yhdenlaista hölynpölyä, mutta toisaalta miksi ei? Kyllähän kuulla on valtava voima meidän valtameriimme ja osaan ihmisistä. Miksei siis koko ekosysteemiin..?

Kukkien mullat tulisi vaihtaa uuden kuun aikana, eli tässä kuussa 17.3. jälkeen. 


Rönsylilja löysi toistaiseksi paikkansa makuuhuoneemme työpöydältä, jossa saa tehdä omia töitään putsarin ominaisuudessa. Useinhan nämä roikkuvat amppeleissa, mutta jotenkin ihan niin retroksi en vielä pysty kasvihulluudessani menemään.

Löytyykö teiltä rönsyliljaa? Entä uskotteko kuukalenteriin kasvien hoidossa?

keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

Ihmeellinen etikka - pyykinpesuun, pissasuihkeeksi ja siivoukseen.

Olin varmasti noin seitsemän- tai kahdeksanvuotias, kun sain ensikosketukseni etikkaan. Tässä ei siis puhuta mistään etikkasäilykkeistä tai mummin hölskytyskurkuista, mutta mummista kuitenkin. Muistan, että olin saanut uuden hienon printtipaidan, tummansinisen ja mummi kertoi, että ensimmäinen pesu paitaan pitää tehdä etikkaa käyttäen. Värit pysyy.

Sen koommin en ole etikoita juurikaan käytellyt muualla kuin ruoanlaitossa, vaikkakin se aika ajoin pompsahtaa otsikoissa esille. Aikamoinen ihmeaine nimittäin, mikäli niihin on uskomista. Etikkaa käytetään mm. pyykinpesussa, mutta ilmeisesti se kirkastaa myös ikkunanpesun yhteydessä lasit. Meiltä löytyy kärcherin ikkunanpesuri, jota kertakaikkiaan rakastan, joten tämä on jäänyt kokeilematta.

Me asumme pohjavesialueella ja täällä on aika tarkat kriteerit esimerkiksi rikkakasvien torjunta-aineille. Jotenkin ihan jo ajatustasolla tuntuisi erikoiselta kylvää kemikaaleja maaperään, jossa kasvatan myös ruokamme, joten etikasta on tullut jo parina kesänä ystäväni rikkoja vastaan taistelussa. Suihkuttelen vain sorakäytävillä kasvavien rikkojen niskaan etikkaa ja yhteistyössä auringon kanssa ne ovat seuraavana päivänä kaput.


Nyt kuitenkin löysin etikan taas uudelleen. Olen jo jonkin aikaa epäillyt, että (tällä hetkellä vähemmän) rakas koiramme merkkailee sisällä mattoja. Itseasiassa yhdestä matosta jäikin tuossa jo kiinni, kun oli käyttänyt sitä salaa vessanaan. Epäilin kuitenkin, että lysti ei ole siihen jäänyt ja kuten useimmiten vaistoni osuvat oikeaan, niin myös tämänkin kanssa.

Saimme tänään hoitokoirulin (muistattehan Rusinan?) ja aikalailla samantein hän kävi merkkaamassa muutamat matot. Tämä vahvisti epäilyni, sillä jos matto haisee jo valmiiksi pissalle, koiran vaistot kertovat, että se on vessa. Ja kuten ulkonakin, siihen merkataan päälle.

Matot saivat kyytiä ja päätin kysellä chihuryhmästä vähän apuja. Että jos mattoon on merkkailtu, riittääkö alla olevan lattian kunnollinen pesu poistamaan hajun ja näin ollen tilat saavat olla rauhassa? Pari siihen vastasivatkin, että etikalla on loppunut ja esitin muutaman tarkentavan lisäkysymyksen. Joku nohevana ilmoitti, että laminaatti ei kestä pesua, eikä sitä pissaa. Että nyt on maailmanloppu.

Eräs etikan käyttäjä oli laimentanut pyykkietikkaa ja suihkinut sitä ja saanut hajun pois. Tulin siihen lopputulokseen, ettei tässä ole oikein mitään menetettävääkään ja koska etikasta on paljon keskusteltu, päätin kokeilla.


Valmistin ensin pyykkietikkaa, jonka laimensin suihkepulloon. Maustoin sen greipin tuoksuisella eteerisellä öljyllä, vaikkakin mietin, että etikallehan se haisee. Mikä yllätys olikaan siivotessa, kun etikan tuoksu haihtui, jäi jäljelle raikas greipin aromi leijailemaan kotiimme. Joka ainoa ennakkoluuloni mureni samantein. Vaikka kyllähän tästäkin on puhuttu, en vain uskonut.

Pyykkietikan siirsin lasipulloon odottamaan, että huuhteluaine loppuu ja maustoin sen laventelin tuoksuiseksi. Katsotaan, mitä pyykille tapahtuu jossain välissä..

Nyt sitten vaan toivon, että mattojen pesu ja hajunpoistokäsittely tekevät tehtävänsä. Ja päätimme, että koirat (ja myöhemmin oma koira) ovat aina poissaollessamme portin takana keittiössä. Mutta siihen etikkaan. Tuo suihkepullo jää pysyvästi siivouskäyttöön, pyyhin sillä nimittäin innostuksissani myös olohuoneen pöydän pölyt ja sama puhtaus- ja tuoksuefekti tapahtui tässäkin. Että syön epäilykseni. Etikka taitaa oikeasti olla aikamoinen ihmeaine.

tiistai 6. maaliskuuta 2018

Täydellisen talvitakin pikkusisko - täydellinen kevättakki.

(postaus sisältää mainoslinkkejä)

Satuin tänään vilkaisemaan pidempiaikaisempaa sääennustetta tänne meille ja vahvasti näyttää kyllä kevättä kohden mentävän. Yöpakkaset jatkuvat, mutta päivisin kiivetään pikkuhiljaa plussan puolelle ja se on kevään merkki jos mikä!

Kevät vaatii tietysti kevättakkia, jonka hain postista sunnuntaina. Olen harmitellut kovasti, että meidän kylältä lopetettiin posti, mutta onhan tämä nyt aika luksusta, että saa pakettinsa hakea seitsemänä päivänä viikossa aikalailla aamusta iltamyöhään..

Osa teistä muistaakin varmasti ellokselta ennen joulua tilaamani talvitakin. Jos postaus on mennyt ohitse, löydät sen TÄSTÄ. Olen ollut ihan super tyytyväinen tuohon takkiin ja samaa olen kuullut myös muilta sen tilanneilta, joten päädyin tilaamaan vastaavan myös kevääksi. Kyseessä on siis Ahkka Vallda W -parkatakki.


Takin tulee edelleen olla sopivasti A-linjainen ja tässä kevätversioissa on samat säätömahdollisuudet kuin talvitakissakin. Pituuskin on sama ja pidän myös teknisen tec-kankaan kosteussuojaus- ja hengittävyysominaisuuksista. 

Oma takkini on sävyssä navy, joka käy kivasti esimerkiksi noiden farkkujen ja keväämmällä myös tennareiden kanssa. Takkia oli saatavilla myös vadelmanpunaisena ja valkoisena. Takki on samanlaista mitoitusta kuin talviversio ja omani on siis kokoa 34 ja sinne mahtuu tarvittaessa väliin paksumpi neule tai huppari.

Tietysti toivon, että tulevana kesänä ei kovinkaan paljon tarvitsisi takkia käyttää, mutta samalla näen tämän myös täydellisen paksuisena, eli ohuena viileiden päivien kesätakkina. 

Tarkastin vielä, että tällä hetkellä näitä on hyvin saatavilla, sillä viimeksi talvitakista myytiin pienet koot nopeasti loppuun. Suosittelen siis hankkimaan oman nopeasti, mikäli olet kevättakkia vaille :)


(postaus sisältää mainoslinkkejä)