lauantai 21. huhtikuuta 2018

Perennapenkin ryhtimuutos - hei, hei rikkakasvit.

En tosiaan ole mikään puutarhuri, mutta sanoisinko, että ainakin oman elämäni tai pihamaani Claude Monet. Hiljaa hyvä tulee ja puutarhan hoitoon voisikin verrata sitä kuuluisaa puoli kiloa päivässä -lausahdusta. Olkoonkin sitten vaikka puoli tuntia päivässä.

Tottahan tuolla saisi kulumaan vaikka viikon, jos niikseen tulee. Vaan mihinpä tässä olisi kiire, valmiissa maailmassa.

Joku on joskus sanonut, että olisi hyvä antaa uuden kodin pihan olla sinällään parisen vuotta. Näkee vähän mitä mistäkin nurkasta puskee.. Allekirjoitan tämän täysin ja olen äärimmäisen onnellinen, etten olen tehnyt pihalla ja puutarhassa mitään turhia hätiköintejä.

Rikkojen puskeminen toki saa loputkin hiukset irtoamaan päästä, mutta jos en olisi taistellut niitä vastaan, en ehkä olisi päätynyt lopputulemaani. Perennapenkkini on nimittäin vallannut vuohenputket ja nokkoset. Perennoja toki nekin, mutta täytyy myöntää, että olisi kiva saada näkyviin välistä muutakin.


Tuo penkki on villiintynyt pikkuhiljaa ja viime kesänä sain sysäyksen tämän päivän hommille. Kasvulavojen reunoilta jäi nimittäin yli betonilaattoja ja pyysin miestä tasoittamaan niistä polun penkin keskelle. Aikani katselin sitä tyytyväisenä, kunnes lamppu syttyi.

Penkin takaosa, joka on nokkosineen ja muine rikkoineen ollut varsinainen ärsyke, saisi päälleen kuorikatteen. Tietysti! Miten en ollutkaan tullut ajatelleeksi sitä aiemmin! Ihan tuumasta toimeen en silti lähtenyt, vaan päätin siirtää hommat kevääseen. Onhan se nyt huomattavasti käyttäjäystävällisempää levittää maisemointikangas lähestulkoon mullan ja maantuneiden kasvien päälle, kuin alkaa polkemaan metristä heinää alas.

Kävimme miehen kanssa ostamassa Terrasta maisemointikankaan ja kuorikatetta ja aloin hommiin. Täytin ensin penkin pohjaa lehtijätteellä, jota olikin runsaasti tarjolla. Olimme kyllä haravoineet syksyllä useampaankin kertaan, mutta tammi saattaa pudottaa viimeiset lehtensä vasta hangelle. Niinkuin kuluneenakin syksynä.

Kärräsin siis tammen- ja muita lehtiä syvänteeseen ja levitin maisemointikankaan vasta niiden päälle. Kankaan päälle sitten vaan kuorikatteen ja voilà! Kylläpä tulikin hieno! Ja se tuoksu, mikä juuri avatusta katesäkistä pöllähti, leijailee vienosti vielä monta päivää pihassa.. Mitään yksittäisiä kasveja en tuolta lähtenyt myöskään pelastamaan, muutaman sipulin kaivoin tieltä ylös, jotka tiesin ja muistin syksyltä.


Osa katteesta oli vielä jäässä noissa säkeissä, mutta varmasti jo huomenna levitettävissä. En aluksi ollut varma, levitänkö katteen reunoille saakka, mutta tässäkin taitaa olla se kuuluisa keep it simple -ajatustapa toimivin. Vain yhtä tai kahta materiaalia.

Varmasti tässä kesän myötä saatte vielä parempiakin kuvia tästä muutoksesta, sillä nämä nyt ovat aika tiukasti rajattuja iltahämärän aikaan otettuja. Mutta ajatelkaas! Ei ole kovinkaan kauaa, kun puoli yhdeksältä illalla oli jo säkkipimeää, saati paria tuntia aikaisemminkin.

Että ihana, ihana kevät. Ja piha. Ja pihahommat. Muistuttakaa, että tulen uudestaan lukemaan tämän fiilistelyn loppukesästä kun taas tuskailen puutarhan kanssa :D

Mutta nyt hämärän laskeuduttua pikkuhiljaa taidan kaivautua vällyjen väliin kirjan kanssa, nauttikaahan tekin viikonlopustanne.

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Meillä on kyllä iso tontti, 1700m2. Toki talo vie siitä osansa, mutta jäähän tuohon tilaa temmeltää lapsille ja koirille :) Pikkuhiljaa laitetaan uuteen uskoon, helppohoitoisemmaksi, mutta silti haluan säilyttää puutarhamaisen fiiliksen <3

      Poista
  2. Täällä myös on levitetty katetta ja työ jatkuu. Aika hyvin pysyy rikkakasvit poissa ja piha siistinä, helppohoitoinen. Ei tarvi kokoaikaa olla nyppimässä rikkakasveja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että kate toimii käytännössä! Vastaavia kokemuksia olen myös lukenut paljon ja siksipä katteeseen päädyin :) Se jatkuvaan nyppimiseen käytetyn ajan voi tuhlata johonkin muuhun :D

      Poista

Kiitos kivasta viestistä ♥