keskiviikko 30. toukokuuta 2018

#lukuhaaste2018 - maaliskuu, huhtikuu ja toukokuu.

Heipparallaa! Vaikka lukuhaasteesta kuukausittain bloggaaminen on jäänyt, se ei tarkoita, etten olisi lukenut. Päinvastoin! Olen kuluttanut kirjaston hyllyjä oikein urakalla ja nauttinut niin uutuuksista kuin klassikoistakin. 

Olen fiilistellyt lemppareita ja tirauttanut muutaman surun kyyneleen jonkun kirjan vietyä mukanaan syvälle tunteisiin. Rakastanut siinä missä muutkin henkilöhahmot tai jännittänyt selkä kylmillä väreillä loppuratkaisua.

Sellaista se on hyvin kirjojen maailmassa. Ja toisaalta joskus maailman huonoimman kirjan haluaisi vain lopettaa ja siksipä se on edelleen kirjastokassin pohjalla. Kun ei pysty.


Karoliina Sallinen-Pentikäisen #vauvavuosi noudatti aika hyvin aikaisemman osan Tee se itse vauvan linjaa. Mutta kuten kaikki jatko-osat, tämäkin kalpeni ensimmäisen rinnalla. #vauvavuosi ei missään tapauksessa ollut huono! Se ei vaan ollut yhtä hauska ja kepeä. Mutta toisaalta, kuten melkein poikkeuksetta kaikissa vauvan tai perheen ensimmäisestä yhteisestä vuodesta kertovissa kirjoissa, tässäkin oli aavistus surua ja ahdistusta.

Eleanorille kuuluu ihan hyvää:n sijoitin kohtaan 42. Kirjan nimessä on adjektiivi. Vaikka tarkemmin ajateltuna kirjan nimessä on tällä kertaa partitiivi, otin vapauden muokata ihan hitusen :) Eleanorin tarinan yllättävän loppuratkaisun kera olisi voinut sijoittaa myös moniin muihin kohtiin. Upeasti rakennettuun henkilöhahmoon kannattaa ehdottomasti tutustua. Vaikka oikeastaan Eleanorille kuuluu kaikkea muuta kuin hyvää..

Helle on ensimmäinen Pakkasen tuotantoa omassa lukupinossani ikinä. Ja mitä vielä! Minä fiilistelen ihan mahtavaa Helsinkiläistä hellekesää ja sitten se iskee: hellekesä! Jos kaipaat kevyttä kesäluettavaa, se on tässä. Lainasin välittömästi uuden Anna Laineen.


Vaikka marisin aiemmassa postauksessani Taklatun kerronnasta, päätin lainata myös Torjutun. Noh, mitä tähän nyt sanoisi.. Täysin ennalta-arvattava, mutta tulipahan luettua. Ei harmita kuitenkaan.

Marklundin Annika Bengtzon sarjassa seuraavana oli vuorossa Panttivanki. Edellinen (Paikka Auringossa) sai jo vähän yskimään ja jotenkin koin, että se oli mielenkiintoinen vain siksi, että olin juuri palannut Marbellasta ja Gibraltarilta. Panttivanki ei toiminut. Mitä olet tehnyt Liza Marklund? En kestä jos Ajojahti on vieläkin huonompi..

Mutta onneksi on Viveca Sten! Pinnan alla ja Sisäpiirissä ovat taitavia ja jännittäviä ja niissä on se sama Ruotsalainen dekkarifiilis kuin varhaisissa Marklundeissa. Nämä ehdottomasti kesän lukulistan jatkoksi :)

Becca Fitzpatricin Langenneesta Enkelistä en muistanut ottaa kuvaa, mutta voisin kuvailla sitä Afterin ja Twilightin yhdistelmäksi. Teinikirjallisuutta, muttei parhaimmillaan. Tämä kiinnostaa varmasti enemmän nuorta väkeä :)

Siinä taitaakin olla tämänhetkinen lukuhaasteen tilanne, lisään alle vielä päivitetyn listan. Löytyykö meillä yhteisiä lukusuosikkeja tai eriäviä mielipiteitä? Suosittele ihmeessä kirjoja tyhjiin haastekohtiin!


Helmet-lukuhaaste 2018:
1. Kirjassa muutetaan - Pientä fiksausta vailla
2. Kotimainen runokirja
3. Kirja aloittaa sarjan - Taklattu
4. Kirjan nimessä on jokin paikka
5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit
6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa
7. Kirja tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan
8. Balttilaisen kirjailijan kirjoittama kirja 
9. Kirjan kansi on yksivärinen
10. Ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja
11. Kirjassa käy hyvin  - Torjuttu
12. Sarjakuvaromaani
13. Kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa
14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan - Lumikin on kuoltava
15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja
16. Kirjassa luetaan kirjaa
17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa
18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä
19. Kirja käsittelee vanhemmuutta - Talo järven rannalla
20. Taiteilijaelämäkerta
21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi
22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin
23. Kirjassa on mukana meri - Pinnan alla
24. Surullinen kirja
25. Novellikokoelma
26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt
27. Kirjassa on sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta - Sisäpiirissä
28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä - Kaikki oikein
29. Kirjassa on lohikäärme
30. Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan
31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa
32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan - Langennut enkeli
33. Selviytymistarina - Panttivanki
34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta
35. Entisen itäblokin maasta kertova kirja
36. Runo on kirjassa tärkeässä roolissa
37. Kirjailijalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläsi
38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo
39. Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama
40. Kirjassa on lemmikkieläin - Helle
41. Valitse kirja sattumanvaraisesti 
42. Kirjan nimessä on adjektiivi - Eleanorille kuuluu ihan hyvää
43. Suomalainen kirja, joka on käännetty jollekin toiselle kielelle
44. Kirja liittyy johonkin peliin
45. Palkittu tietokirja
46. Kirjan nimessä on vain yksi sana
47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta
48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö
49. Vuonna 2018 julkaistu kirja - Vauvavuosi
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

tiistai 29. toukokuuta 2018

Puutarhassa juuri nyt.

Puutarhassa on nyt ihanan vihreää. Huolimatta siitä, että takana on hyvinkin kuiva kausi, joka on pitänyt sisällään vain yhden sadeaamun, kaikkialla on lähes tummanvihreää. Olen kyllä kastellut muutamia istutuksia lähes päivittäin, mutta lähinnä kesäkukkia, joita kasvatan siemenestä.

Tällä hetkellä menossa on jonkinlainen välivaihe tulppaanien ja krookuksien kuihduttua, omenapuun pudotettua kukkansa ja pionien ja kurjenmiekkojen kukintoja vielä odotellessa. Vaikka pihan keskellä oleva kirsikka on jo kukkinut, sivummalla oleva pensas kukkii täyttä häkää. Syreenit leikkasin viime kesänä, joten ne kukkinevat kunnolla vasta vuoden päästä.

Ja vaikka rakastan eniten vihreää ja valkoista, myös puutarhassa, on hassua huomata, että olen alitajuisesti värikoodannut puutarhani valkoisen ja erilaisten violettien ja sinisten sävyihin :) Kaikki nuo ihanat laukat, orvokit ja kylvetyt laventelit, sekä ruiskukat.

Ihania puutarhahetkiä näiden kuvien myötä 

maanantai 28. toukokuuta 2018

Ylellistä pellavaa pedissä.

(kaupallinen yhteistyö Tinkai)

Pellavaisia petivaatteita on hehkutettu blogeissa jo pitkään, eikä syyttä. Ovathan ne nyt aivan mahtavat nukkua. Sellaiset superpehmeät, niinkuin vauvan unirätit. Sitähän me kaikki mietittiin, että ovatko ne karheat ja kovat nukkua? Monilla kun on pellavasta sellainen kiiltävä ja mummon mankeloima kovahko muisto. Eivät todellakaan, tätä ei varmasti voi tarpeeksi korostaa. 

Pellava materiaalina on kestävää ja pestävää ja oikeastaan vain paranee pesemällä. Itse pussilakana ja tyynyliina tuntuvat ihoa vasten viileältä ja kuulemma talvella sitten lämpimältä. Tuosta talvikäytöstähän itselläni ei ole vielä kokemuksia, mutta ainakin kesään voin suositella  tätä viileää materiaalia.

Pussilakanat ovat aavistuksen raskaammat kuin puuvillaiset vastaavat ja varsinkin pestyn tuotteen paino yllätti minut. Kuivuttuaan peitto on lähinnä ylellisen tuntuinen ja hieman painavampana ajattelin kokeilla myös meidän erityisen sänkyyn. Olemme miettineet hänelle painopeiton kokeilua ja tämä voisi olla itseasiassa hyvä vaihtoehto, sillä tuntoherkkä on supertarkka materiaalista.


Alunperin makuuhuoneinspispostauksessa haaveilin huoneen tunnelmallisemmasta ilmeestä. Tärkeintä nimenomaan pitkästä aikaa oli panostaa makuuhuoneeseen huoneena, eikä vain tilana, jossa nukutaan.

Sain Tinkailta paketin, josta löytyivät nämä ihanaakin ihanammat petivaatteet. Tinkai on Hyvinkäällä sijaitseva pienyritys, jonka valikoimiin kuuluu näitä pellavaisia kodintekstiilejä, sekä ihania vaatteita. Erityisesti Taali-pusero on mielestäni superkivan mallinen!

Tosiaan omasta paketistani kuoriutuivat nuo pellavaiset Lantti-pussilakanat ja -tyynyliinat, jotka kaksivärisinä ovat käteviä ja petauksen ilmettä on helppo muokata. Tinkain pellava kudotaan lähituotantona Liettuassa, tehtaiden työntekijät ovat tuttuja ja työoloja seurataan.


Olen yleensä supertarkka siitä, että vaihdan lakanat kerran viikossa. Nyt vaan en millään malttaisi. En halua luopua tuosta pehmeydestä ja pedata niitä tavallisia takaisin. Edes viikoksi..

Empiirinen interweb-tutkimus on osoittanut, että näissäkin on huomattavia laadullisia eroja. Ilmeisesti halvalla ei ole mahdollista saada hyvää, mutta onneksi tähänkin on ratkaisu!

Jos teillä on ollut myös haaveena hankkia pellavalakanat, niin sain ihan mahtavan alekoodin jaettavaksi! Nimittäin koodilla PETITE40 saatte nyt -40%  alennusta vaikkapa juuri näistä Lantti-pellavalakanoista.

Mielelläni kuulisin myös teidän kokemuksianne erilaisista pellavalakanoista. Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolelta yhtä hurahtaneita?

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Ihanat äidit ja tyttäret.

(postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä elloksen kanssa)

Pikkuneitien jalassa äidin aivan liian suuret korkokengät, kaulassa valtavat helmet ja ruususuu väritetty pihistetyllä huulipunalla. Jotenkin ne isosiskon ja äidin tavarat, sekä vaatteet ovat aina olleet kiinnostavia ja vähän kiellettyjä hedelmiä. 

Olen aina tykännyt tietynlaisesta samistelusta pukeutumisessa ja elloksen uudessa mother & child -mallistossa tämä on mahdollistettu mielestäni iästä ja koosta riippumattomasti tyylillä. Samantyylinen mekko on mahdollista pukea sekä äidille että tyttärelle olematta kuitenkaan täysin sama. Kuosit ja materiaalit toistuvat eri paikoissa ja yhdistyvät esimerkiksi kirjailuissa.

Tällä tavalla tytär saa pukeutua samoihin ihanuuksiin äidin kanssa ja tuntea olevansa lähempänä sitä roolimallia, jota katsotaan ihastellen ylöspäin. Sillä roolimallihan äiti tyttärelleen on, hyvässä ja pahassa.


Hurmaavan boho-vaikutteisen mother & child -malliston vaatteet ovat kesäisen kepeitä ja hulmuavia. Ja kuten boho-tyylistä useinkin, myös näistä löytyy ylellisiä kirjailuja ja pehmeitä värejä, jotka ovat omiaan juurikin intiaanikesään ja huolettomiin päiviin. Malliston keulakuvana toimii Ruotsalainen näyttelijä Carolina Gynning ja hänen kaksi tytärtään ja  kokoelman ideana on juhlistaa kesää ja äitien ja tytärten erityistä suhdetta.

Itselläni ei juurikaan ole kokemusta äidin ja tyttären välisestä, toimivasta suhteesta, mutta oma äiti-tytär-goalini on ehdottomasti jotain televisiosta löytyvää Gilmoren tyttöjen tyyppistä Lorelain ja Roryn välistä rakkautta, luottamusta ja kanssakäymistä.

Toki elämähän harvemmin menee niinkuin saduissa, joten jos saan aikaiseksi edes kaksi tytärtä ja yhden pojan, jotka rakastavat itseään ja tietävät sydämessään oman rakkauteni ja hyväksynnän, on maaliviiva ylitetty.


Mutta niihin vaatteisiin, nekin kun usein ovat äitien ja tytärten yhteisiä kiinnostuksen kohteita :)

Valkoinen on mielestäni ehdoton kesäväri päivettynyttä ihoa vasten ja nuo tyttöjen Ellen-mekot tuovatkin mieleen oman lapsuuden hulmuavat hellekesät. Varsinkin tuo krepattu yläosa oli suosittu aikoinaan. Muistaako joku ne vastaavat, taisivat olla nimeltään juurikin hellemekkoja (vai sanottiinko hellemekoiksi vain meillä?), joissa oli sellaiset solmittavat olkaimet?

Itse olen kuitenkin enemmän shortsitypyjä ja sainkin hankittua himoitsemani North-shortsit vihdoin. Revityt farkkushortsit ovat olleet nimittäin ostoslistalla jo pitkään. Rouheiden shortsien kaveriksi käy ihanasti unelmankevyt Aviva-pusero, jonka solmittavissa olkaimissa on hauskana yksityiskohtana roikkuvat tupsut.

Älä käsitä väärin, rakastan nimittäin kesämekkoja omassakin vaatekaapissa, mutta shortsit ovat vain mielestäni superkätevät arjessa kyykkäillessä milloin missäkin :)

Kesäkenkinä meillä suositaan sandaaleja ja nyt jo vanhempina kummallakaan tytöllä ei mene enää kuppi nurin kivistä ja hiekasta niissä kengissä. Molly-sandaaleissa on kiva gladiaattorifiilis ja jalkaanvetämistä helpottaa takana sijaitseva näppärä vetoketju, jonka pienempikin lapsi saa itse vedettyä kiinni.

Kokonaisuudessaan mother & child -mallisto on mielestäni erittäin onnistunut ja monipuolinen, mitäs te pidätte siitä? Entä mitä ajatuksia äitien ja tytärten väliset suhteet teissä herättävät?

Mukavia yhteisiä kesähetkiä 


ps. jos Carolinan oma blogi ja elämä kiinnostaa, pääset kurkkamaan siihen tästä.

torstai 24. toukokuuta 2018

Kiitos kivasta vuodesta - helpot vadelma-salmiakkimarengit päiväkodin aikuisille.

Tänään silmiin tulee takuuvarmasti roskia, sillä tiedossa on päiväkodin kevätjuhlat. Ihania pieniä, jotka pyörähtelevät tanssissa ja laulavat kauniisti. Onneksi vielä tänä vuonna ei tarvitse vollottaa jäähyväislaulua, sillä tuo päiväkoti on ollut paljon enemmän kuin vain päiväkoti.

Vollotushommat hoidetaan sitten ensi viikolla, kun esikoinen päättää alakoulun. Miettikää nyt! Se hassu pieni harvahampainen pellavapää, joka lippis vinossa viiletti kurahaalareissaan blogin alkuaikoina, päättää nyt alakoulun. En ehkä kestä. Nessuja perhepaketti kiitos ja viiniä perään.


Lahjon mielelläni päiväkodin aikuiset lahjoilla, jotka eivät jää nurkkiin pyörimään ja joiden tekemiseen voi lapsi osallistua, hänen aikuisiahan ne ovat. Meillä ei erotella omia opeja, vaan kaikkia muistetaan kerralla. Myös keittäjää, joka aina pitää huolen allergisen turvallisuudesta.

Kaikki tähänhastiset muistamisemme ovat olleet todella mieluisia ja hävinneet parempiin suihin aikalailla heti. Jouluna muistimme piparminttusydämillä, viime keväänä paketista löytyi mansikoilla ja pistaasilla maustettua valkosuklaata ja sitä ennen leivottiin rapeita toffeekolmioita. Jokainen näistä on varsin yksinkertainen valmistaa.


 vadelma-salmiakkimarengit


3 valkuaista
3 dl sokeria
n. ½ dl pakastekuivattuja vadelmia murskana
n. ½ dl turkinpippurirouhetta

Erottele valkuaiset ja mittaa sokeri kulhoon. Vatkaa yleiskoneella kunnes marenkimassa on kiiltävää ja kovaa. Nostele joukkoon vielä mausteet, voit jättää molemmista hieman koristeeksi päälle. Paista kiertoilmalla noin 50-75 asteessa 2,5h. Jätä marengit yön yli vielä uuniin kuivumaan.

***

Mutta nyt kutsuu ne nyyhkybileet, leppoisaa kevätiltaa sinne ruudun toiselle puolelle ♥ Ja hei vielä semmoinen juttu, että kiitos kaikille kommentoijille. Kommentit piristää aina, ootte ihania ♥