lauantai 30. kesäkuuta 2018

Eton mess vs. trifle eli simppeli ja näyttävä jälkiruoka kesäpöytään.

Vietimme eilen superkivan illan ystäväpariskunnan luona illastaen. Illallistreffit sovittiin nopealla aikataululla ja lupasin tuoda tullessamme jälkiruoan. Kävi kuitenkin niin, että töissä meni ylitöiksi ja pöytää ei ollut siltikään mahdollista tyhjätä viikonloppua varten, eli aika jälkkärin tekemiseen hupeni olemattomiin.

Suuntasin töistä kauppaan ja muistin Eton mess:n olemassaolon. Mahtavaa! Helppo ja näyttävä, sekä supermaukas jälkkäri kymmenessä minuutissa. Eton mess on siis alunperin Englantilainen jälkiruoka, jossa vatkattu kerma, marjat ja marenki sekoitetaan yhteen. Ensimmäiset maininnat jälkiruoasta ovat 1800-luvun loppupuolelta ja sen uskotaan saaneen alkunsa Etonin collegesta, jossa sitä tarjoillaan vuosittaisessa krikettiottelussa koulujen välillä.

Tein omani isoon kulhoon triflen tapaan kerroksittain, sillä halusin raaka-aineiden näkyvän lasisen kulhon läpi. Jos tuoksu on puoli ruokaa, niin kyllä ulkonäkökin vaikuttaa paljon :)


Eton mess vs. trifle eli kerroksittain valmistettu herkkujälkiruoka


2 purkkia vispikermaa
n. 1 dl tomusokeria
2 dl turkkilaista jogurttia

mansikoita
mustikoita
marenkia 
1 pkt schär custard -keksejä
(tai muita)
mariannerouhetta


Vatkaa kerma ja tomusokeri löysähköksi vaahdoksi. Sekoita mukaan turkkilainen jogurtti. Kokoa jälkiruoka lasiseen maljaan kerroksittain niin, että aloitat kermalla ja sen päälle murustelet keksiä, marenkia, lisäät marjat ja lopuksi mariannerouhetta. Toista niin monta kertaa kuin tarpeellista.

Tämä jälkiruoka on naurettavan helppo tehdä ja pomminvarma kesäiseen ruokapöytään raikkaudellaan. Voit itse säätää sokerin ja muun määrää lisäämällä tai jättämällä jotain pois. Simppeliä kuin mikä!

torstai 28. kesäkuuta 2018

Ihanat mocktailit sinivalkoisilla laivoilla.

Olen jakanut tässä kevään ja kesän aikana aika monta herkkureseptiäni. Helpoin tapa selata niitä on klikata tuota sivupalkin tägipilveä "ruoka- ja leivontaohjeet" -tägin kohdilta. Tänään ajattelin pysyä tavallaan aihepiirissä, mutta siirtyä lempparijuomiini.

Blogiani säännöllisen epäsäännöllisesti seuranneet tietävät, että juomissa minulla on kolme heikkoutta. Musta kahvi, viini ja Jungle Juicebarin smoothiet. Niistä ei aio luopua todennäköisesti ikinä. 

Tässä muutaman vuoden aikana matkustellessani Saudimaissa ja Turkissa lempijuomiini ovat hiipineet vaivihkaa mocktailit. Mocktail on siis "muka cocktail" eli ilman alkoholia valmistettava drinkki. Alkoholillisia drinkkejä en ole pitkiin aikoihin enää nauttinut ja viiniäkin mieluusti vain ruoan kanssa.

Vielä pari vuotta sitten Suomen moctailit olivat aika heikkoja verrattuna suureen maailmaan, mutta pari viikkoa sitten sain kutsun Tallink Siljalta mocktailkouluun. Sinisiltä laivoilta saa siis tästä lähin aivan ihania ja raikkaita drinkkejä ilman alkoholia!

Kaukana ovat ne hetket, kun jouduit tyytymään muumidrinksuun tai ananasmehuun ja grenadiiniin. Ja samalla myös baarimikkojen, -minnojen ja -mestareiden asenne on muuttunut. Mocktail on drinkki siinä missä alkoholikin.


Maailmalla on valloillaan terveystrendejä, jotka eivät ole minusta lainkaan huono asia. Nykynuorison juomatottumukset ovat täysin erilaisia kuin oman sukupolveni aikoinaan. Me aloitimme huonot tavat aikaisin ja tämä uusi sukupolvi ei ole välttämättä lainkaan kiinnostunut kännäämisestä. Heillä on kiire nauttia vihermehuja ja treenata ja pitää itsestän huolta.

Aikoinaan laivamatka tarkoitti älytöntä ja villiä menoa parhaimmillaan tai pahimmillaan kolmatta vuorokautta, mutta nykyisin matka on enemmänkin elämys. On tärkeää nauttia hyvästä ja laadukkaasta ruoasta, ohjelmasta ja päästä aamulla maihin muutakin kuin kääntymään vanhassa kaupungissa ensimmäisellä bussipysäkillä.

Mielestäni nämä mocktailit ja kahviloihin ja myymälöihin rantautuneet terveysjuomat tukevat tätä uutta elämysmatkailua loistavasti. Seuraavalla risteilyllä aion ehdottomasti juoda tuon mocktaillistan läpi perheen kesken ja vertailla lasten kanssa drinkkejä. Me ollaan nyt samalla viivalla, eikä kenenkään tarvitse juoda enää esanssilitkuja.


Uskon vilpittömästi, että varsinkin nyt kesällä yhä useampi valitsee raikkaan ja virkistävän mocktailin nautittavakseen helteisellä laivan kannella. Näistä kun ei tule ikävää turvotusta ja pöhnää, vaan saa päinvastoin lisää energiaa ja hyvää oloa matkaansa.

Mitäs mieltä te olette mocktaileista ja näistä uudistuksista? Ja hei! Nyt kun muistan, niin yhä useampi näin kesälomalla päätyy blogiini googlen kautta etsien Visbyn reissun kokemuksia, niitä näet TÄSTÄ postauksesta. Visbyn reissupäivät ovat 1.7., 22.7., 29.7. ja 5.8. Lisätietoja Visbyn matkoista löydät TÄSTÄ.

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Thaimaalainen pihvi-nuudelisalaatti

Hävettää myöntää, mutta minä, entinen korianterin vihaaja, olen tainnut ymmärtää tuon yrtin idean. Korianterihan haisee aivan järkyttävälle, eikä makukaan oikeastaan makunystyröitä hivele, mutta vietnamilaisten kesärullien ja Prahan reissun jälkeen olen alkanut tuntemaan himoa kyseiseen puskaan.

Parhaimmillaan se on mielestäni limen, chilin, soijan, kalakastikkeen ja pienen määrää sokeria kanssa. Muihin makupareihin en ole oikeastaan vielä tutustunut. Eikä tässä kyllä kiire ole. Kesärullat ja nuudelisalaatti riittävät enemmän kuin mainiosti.

Aviomies oli tuonut kauppareissultaan kotiin Lidlin reseptivihkosen ja poimin sieltä tämän reseptin limen ja korianterinhimoissani. Järisyttävän hyvää! Teen varmasti uudelleen ja monta kertaa!


Thaimaalainen pihvi-nuudelisalaatti


600g naudan fileepihviä (suosittelen paksuhkoja pihvejä)
1 pkt kikhernenuudeleita (gluteeniton versio)
1 pkt tuoreita vihreitä papuja
2-3 porkkanaa
3 kevätsipulia
kuivapaahdettuja cashew-pähkinöitä

kastike:


1 dl tuoretta korianteria hienonnettuna
2 limeä (yhden kuoriraaste ja molempien mehu)
0,5 dl öljyä
1 rkl seesamiöljyä
2 rkl (gluteenitonta) soijaa
1 rkl kalakastiketta
2 rkl ruokokidesokeria
1 chili viipaloituna

Ota pihvit huoneenlämpöön puoli tuntia ennen paistamista. Sekoita kastikkeen aineet isossa kulhossa niin, että sokeri liukenee. Keitä nuudeli suolalla maustetussa vedessä 3-4 minuuttia, valuta ja jäähdytä kylmällä vedellä. Kääntele nuudelit kastikkeen joukkoon.

Napsauta pavuista päät pois ja leikkaa ne 2-3 osaan. Keitä ne suolalla maustetussa vedessä, valuta ja jäähdytä. Raasta kuoritut porkkanat ja hienonna kevätsipuli, sekoita ne nuudelien joukkoon papujen kanssa. Anna tekeytyä jääkaapissa peitettynä tarjoiluhetkeen.

Paista tai grillaa pihvit haluamaasi kypsyysasteeseen ja leikkaa liha ohuiksi viipaleiksi. Levitä salaatti laakealle tarjoilulautaselle ja nosta lihaviipaleet päälle. Koristele cashewpähkinöillä, korianterilla ja limen viipaleilla.

Note to myself: tee kastiketta vähintään 1,5 kertainen määrä, tuplakin on ihan ookoo. Anna maustua rauhassa ja pihvit tosiaan tarpeeksi paksuja, että kypsyysaste on medium miinus. Uskoisin, että toimii älyhyvin myös avokadolla ja raa'alla lohella. Kuivapaahdetut, öljyttömät ja suolattomat cashewit on just, eikä melkein!


ps. meidän salaatti hävisi nopeasti parempiin suihin, joten saatte tyytyä kaupan lehtisen kuvaan :D pahoitteluni.

tiistai 26. kesäkuuta 2018

Aleostokset ja päivän asu.

Olen vähän huono pyörimään alennusmyynneissä, sillä en mielelläni tee heräteostoksia. Juuri juteltiin esikoisen kanssa autossa siitä, miten nykyisin sitä tulee mietittyä ja punnittua pitkään ostoksensa ja etenkin sen tarpeen niihin. Tarvitsenko minä tätä todella? Entä kuinka pitkäikäinen tämä ostos on?

Omassa kaapissani on niin vanhoja vaatteita, etten kehtaa edes kertoa. Tai itseasiassa miksipä ei! Siellä on vaatteita jopa viidentoista vuoden takaa, sellaisia ajattomia, hyväkuntoisia ja siistejä. Sellaisia hankintoja, joista olen todella ylpeä. Ja ylpeä olen myös siitä, että ne ovat "niin" vanhoja. Hyviä edelleen, enkä koe tarvetta hankkiutua niistä eroon tai hankkia tilalle mitään.


Siellä kaapissa on merkkejä ja merkittömiä täysin sekaisin. Merkillisyys ei ole minulle kovinkaan tärkeä juttu, vaikkakin nimenomaan ne pitkäikäisimmät klassikot siellä kaapissa ovat näitä jonkin merkin vaatteita.

Perustrikoon ostan milloin mistäkin. Ne pitää yleensä uusia kerran vuodessa, sillä pari-kolme toppia tai t-paitaa nuhjaantuvat käytössä noin vuodessa. Valkoinen ei ole enää valkoinen ja musta haalistuu. Tällä hetkellä suosikkitrikooni taitavat olla Cubuksesta ja Vero Modasta. Edullisia ja tarpeeksi paksua kangasta. En nimittäin kestä sitä, että paidoista näkyy läpi :D


Olen jo pidemmän aikaa pitänyt ostoslistalla mustia perushousuja. Näitä paperipussihousuja on näkynyt katukuvassa  hyvän aikaa ja niin vain ne minunkin kaappiini päätyivät. Omani ovat Tallinan Zarasta, mutta vastaavia on esimerkiksi elloksella Maggie* ja Saint Tropez*, jotka ovat molemmat vielä hyvässä alessa :)

Laukun hankin myös tuolta Tallinnan matkalta, josta tulee muuten lähiaikoina juttua blogiin! Iso shopperi on ollut myös hankintalistalla ja kun tämä jo viime syksynä katselemani laukku sattui olemaan alessa, en miettinyt enää hetkeäkään. Mustana tuo on älyttömän monikäyttöinen ja ehdottoman pitkäikäinen oikein huollettuna.

Siinä taitavatkin olla sitten nämä hurjat aleostokseni :) Kenkiä olisin vielä vailla, olen nyt kävellyt noilla samoilla ballerinoilla viisi kesää, joten ehdottoman hyvä ostos aikoinaan. Näille tein tilaa vaatekaappiin raivaamalla ison kassillisen kirppispinoon. Siihen samaan pinoon päätyy vielä vaikka kuinka paljon karsittavaa tavaraa kesäsiivouksen myötä.

Mitäs pidätte asusta? Entä löytyykö teidän kaapistanne noita ikivanhoja klassikoita, jotka palvelevat edelleen?


* kaupallisia linkkejä

perjantai 22. kesäkuuta 2018

Juhannusbrunssi ja kattaus.

Juhannusmoikat! Mitäs sinne kuuluu? Mä olen täällä vilpittömän, pursuilevan onnellinen. Heräsin aamulla aikaisin (koska nukahdin jo ysin jälkeen vähän flunssaisena) ja kokkailin kaikessa rauhassa perheelle juhannusaamiaisen. Melkeinhän tuota voisi brunssiksi sanoa, sillä kävin siinä vaille kympiltä herättelemässä muut unikeot.

Tykkään ihan älyttömästi syödä näitä aamiaisia perheen kanssa yhdessä ja niin tykkäävät kyllä muutkin perheenjäsenet. Usein viikonloppuisin käytämme pitkiä aikoja aamuihin, mutta annas olla jos joskus jätän yhteisen aamiaisen tekemättä! Kukaan ei oikein syö mitään, lähinnä närppii jotain ja mutisee jotain, että ikinä ei syödä yhdessä :D

Ehdottomasti tärkeitä hetkiä jokaiselle. Vaikkakin ensin tapeltiin nutellasta, sitten laskettiin kuinka monta jotain toinen oli syönyt, loukkaannuttiin kun joku ei ojentanut pekonia ja potkittiin toisia sääreen pöydän alla. Mutta sellaistahan se on, elämä. Ei se ole vain näitä kiiltokuvia somessa, jokaisen kuvan takana on aina tarina. Se, miten ne näkyvät ulkopuoliselle, jää aina jokaisen oman tulkinnan varaan.

Aamiaisen jälkeen käytiin miehen kanssa kaikessa rauhassa kävelemässä 8km lenkki ja vastaan tuli ehkä kolme ihmistä. Niin se vaan tällainen semi-maaseutukin autioituu keskikesän juhlaa varten. Kotona sitten istuttiin hetki altaassa, lämmitettiin juhannussauna ja nyt syödään välipalaksi aamiaisen jämiä.

Ohjelmassa on suunnata paikalliselle hotellille syömään saaristolaispöydän antimia, katsomaan urheiluautoja erityisen kanssa, joka on tällä hetkellä älyttömän kiinnostunut autoista. DJ soittelee vinyyliltä Unto Monosen tangoja ja jos vaan mitenkään jaksaa, niin katsoa kello kympin kokko. Ennenkaikkea nauttia mukavan rennosta yhdessäolosta ja ipanoiden hermojakiristävästä tappelusta :D

Rentoa juhannusta sinnekin 

torstai 21. kesäkuuta 2018

Hiusten värjääminen kasviväreillä - kannattiko kokeilla?

Torstaiterkut täältä näppiksen takaa! Lisäsinkin tuossa tiistaina facebookiin kuvan, jonka olin ottanut aikalailla juuri kampaajalla käynnin jälkeen. Jännitti ihan vietävästi, mutta olin silti avoimin mielin. Se, mikä jännitti, oli kampaajan suorittama ylipuhuminen kasvivärivärjäämiseen.

Ensimmäiset kokemukset kasviväreistä minulla on muistaakseni viidenneltä luokalta. Silloin oli hennavärit muotia, olisivatko juuri saapuneet sitten Suomeen 80-luvun lopulla tai 90-luvun alussa? Mene ja tiedä, mutta kova juttu oli silloin!

Muistan, että piti ehdottomasti saada värjätä hiukset hennalla ja vielä kotona. Voi äitiparkaa ja kylppäriparkaa. Punertavathan niistä tuli ja koska itselläni on punapigmenttiä, tuo oli aika helppo ja varma vaihtoehto. Silloin vielä osasi kaiken, eikä oikein pelännyt mitään. Saisipa tuon itseluottamuksen takaisin..

Varasin siis ajan Hyrylässä sijaitsevasta Hiushuone Va-Lo:sta, sillä olen jo pitkään seurannut Annen työskentelyä ja ihastellut käsien tulosta. Etenkin leikkaustaitoja täytyy hehkuttaa juuri nyt. Minulla ei varmasti ikinä ole ollut näin hyvää ja kivaa leikkausta hiuksissa!

Anne oli jo vuosi sitten leikannut Tirpan hiukset, kun lahjoitimme hänen pitkät ponnarinsa vakavasti sairaille, hiuksensa menettäneille henkilöille peruukeiksi. Jos tuo postaus on mennyt ohitse, pääset lukemaan sen TÄSTÄ. Tykkäsin jo silloin hänen hiusmallistaan ja nyt Anne oli käsitellyt erään ystäväni hiukset tässä noin kuukausi sitten ja se muutos vasta jotain olikin! Varmasti kymmen, jos ei kaksikymmentäkin vuotta nuorentui silmissä.


Mutta siihen kasviväreillä värjäämiseen.. Olen aikalailla kaavoihini kangistunut, synteettisen- ja luonnonkosmetiikan sekakäyttäjä. Käyttäisin mieluusti enemmänkin luonnonkosmetiikkaa, mutta olen tottunut tietynlaiseen, ei nyt laatuun, mutta sanotaanko vaikka toimintatapaan synteettisessä kosmetiikassa.

Tiedän, miten se toimii. Pidän synteettisistä tuoksuista ja tuotesarjojen sisällä osaan arvioida laatua ja sitä, miten jokin tuote sopii iholleni. Tästä syystä ei mielelläni lähde vaihtamaan tuotteita, sillä miksi korjata jotain, joka ei ole rikki?

Käyttäisin kuitenkin mieluusti enemmänkin luonnonkosmetiikkaa, mutten vain osaa. Enkä viitsi ostaa kymmeniä purkkeja vain testikäyttöön. Tällä hetkellä olen ostanut perheen ipanoille vain luonnonkosmetiikkaa, sillä heidän on "helppo tottua" siihen. Heillä ei ole oikein muutakaan vertailukohtaa ja siksipä esimerkiksi tyttäreni oli super innoissaan reissusta tuomastani Madaran kasvopesusta.

Anne kertoi, että Madaralle on myös kotimainen vaihtoehto, nimittäin Ekopharma ja heillä on jokin vadelmavaahto kasvojen puhdistukseen. Heti tuon madaran loputtua hankin siis sitä :)


Hiukset pestiin ensin syväpuhdistavalla savishampoolla, jonka annettiin vaikuttaa hetken. Tämä poistaa hiuksista ja hiuspohjasta kaiken ylimääräisen synteettisen kosmetiikan. Tämän jälkeen hiuksiin levitettiin kasviväri, joka sai vaikuttaa lämpölampun alla noin puoli tuntia.

Värin vaikutettua pääsin taas pesupaikalle. Ensin huuhtelu, sitten pesu kasvivärishampoolla ja olisikohan ollut nokkos-etikkahuuhteella.. Etikkaa siinä ainakin oli. Tämän jälkeen hiuksiin levitettiin vielä tyrnintuoksuinen tehohoitonaamio ja sain asiaankuuluvan, ihanan päähieronnan. Jokainen varmaan allekirjoittaa, että pesupaikalla tapahtuva päähieronta on kampaajareissun ehdottomia kohokohtia :)

Sitten vielä nips naps leikkaus ja hiukset olivat valmiit. Sellaiset kevyen pehmoiset ja helposti käsiteltävät. Hassua sinänsä, sillä omat luonnonkiharat ja kuivat hiukseni eivät ole aina niitä kaikkein helpoimmin käsiteltäviä. Voisin ehkä verrata hiusten keveyttä ja pehmeyttä järvivedellä pesemiseen..

Lopputulos oli juuri oikean värinen, vienosti oljille tai nurmikolle tuoksuva tukka. Värin pitää kuitenkin antaa tekeytyä vielä pari päivää, jonka jälkeen se on syventynyt entisestään. Tämä on ehkä yksi suurimmista eroista synteettisiin väreihin. Niiden sisältämät aineet nimittäin jatkavat oman hiuspigmentin vaalentamista, samalla kun aktivoivat värin sisältämiä pigmenttejä ja tämän vuoksi hiusvärit haalistuvat. Ihan ei ehkä menty oikeilla termeillä, mutta toivottavasti saitte kiinni ajatuksesta?

Olen kuitenkin tähän supertyytyväinen, eikä Annen tarvitse perjantaina tulla töihin korjaamaan väriäni :D Vannotin nimittäin, että jos väri on kamala, hän saa korjata sen. Ei tarvitse, eikä ole muuten tarvinnut korjata kenenkään kasvivärejä tähän mennessä :)

Olen 90% varma, että seuraavan kerran kun tarvitsee värjätä, suuntaan samaan paikkaan ja valitsen kasvivärit. Mitäs sanotte? Eikö olekin onnistunut?

ps. syy, miksi venytän kampaajakäyntejä usein on, että kertakaikkiaan inhoan värin tarttumista otsaan, niskaan ja päänahkaan. En kestä sitä värikypärää, joka pakottaa pitämään hiuksia auki, vaikka minkä tekisi.. tiedättekö mitä?! kasviväreillä sitä ei tullut, vaan hiusrajasta pystyi ottamaan samantein valokuvat. Ihanaa!

keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Myrskyn jälkeen.

Luonto sai eilen kaipaamaansa virkistystä sateen ja ukkosmyrskyjen muodossa. Ainakin täällä meillä ukkonen oli aikamoinen ja tytöt istuivatkin takapihan terassilla vilttien alla nauttimassa valoshowsta. Vettä tuli kuin saavista kaatamalla ja vähän jännittyneenä odotan, miten pionit ovat pärjänneet. Onni onnettomuudessa, että eivät ole vielä auenneet.

Me tytöt tarvitsimme myös virkistystä ja omista nurkista poispääsyä ja niinpä laitoin eilen illalla viestiä lapsuudenystävälleni, että tehdäänkö jotain vapaapäivän kunniaksi. Päätimme lähteä kivan rennolle eväsretkelle, sillä sää lupasi vielä yhden poutapäivän sateiden välissä.

Otimme nokan kohti Emäsaloa ja tarkemmin Varlaxudden -nimistä virkistysaluetta. Itselleni paras paikka rentoutua on saariston metsät ja kalliot. Kivikkoiset rannat, joissa tuoksuu rakkolevä ja askeleiden alla rapisevat kuivuneet kaislat.

Voisin hyvin viettää tuolla vaikka koko päivän yksin kuunnellen aaltoja ja lokkeja. Haistella merta ja tuntea tuulen tuivertavan hiuksissa. Mä olen täysin meri-ihminen ja järvet ovat vain vesialueita, jotka toimivat jonkinlaisina korvikkeina voimakkaan meren puuttuessa ympäriltä.

Haaveilen asumisesta meren rannalla, mieluusti saaristossa. Mökkikin kelpaisi. Mutta täytyy myöntää, etteivät rahkeet riittäisi millään huolehtimaan sekä tästä talosta ja pihamaasta että mökistä rannalla tai saaressa. Mutta aina saa haaveilla, haaveilu pitää meidät elävinä.

Päivä oli onnistunut ja meri-ilma vei mehut täysin. Kotimatkalla takapenkki sammui kysyttyään ensin, voivatko napata pienet päiväunet. Iholle jäi suolaiset pärskeet muistuttamaan rantakalliolla raikuneesta naurusta. Sovittiin, että seuraavan kerran sitten uudestaan.