keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Myrskyn jälkeen.

Luonto sai eilen kaipaamaansa virkistystä sateen ja ukkosmyrskyjen muodossa. Ainakin täällä meillä ukkonen oli aikamoinen ja tytöt istuivatkin takapihan terassilla vilttien alla nauttimassa valoshowsta. Vettä tuli kuin saavista kaatamalla ja vähän jännittyneenä odotan, miten pionit ovat pärjänneet. Onni onnettomuudessa, että eivät ole vielä auenneet.

Me tytöt tarvitsimme myös virkistystä ja omista nurkista poispääsyä ja niinpä laitoin eilen illalla viestiä lapsuudenystävälleni, että tehdäänkö jotain vapaapäivän kunniaksi. Päätimme lähteä kivan rennolle eväsretkelle, sillä sää lupasi vielä yhden poutapäivän sateiden välissä.

Otimme nokan kohti Emäsaloa ja tarkemmin Varlaxudden -nimistä virkistysaluetta. Itselleni paras paikka rentoutua on saariston metsät ja kalliot. Kivikkoiset rannat, joissa tuoksuu rakkolevä ja askeleiden alla rapisevat kuivuneet kaislat.

Voisin hyvin viettää tuolla vaikka koko päivän yksin kuunnellen aaltoja ja lokkeja. Haistella merta ja tuntea tuulen tuivertavan hiuksissa. Mä olen täysin meri-ihminen ja järvet ovat vain vesialueita, jotka toimivat jonkinlaisina korvikkeina voimakkaan meren puuttuessa ympäriltä.

Haaveilen asumisesta meren rannalla, mieluusti saaristossa. Mökkikin kelpaisi. Mutta täytyy myöntää, etteivät rahkeet riittäisi millään huolehtimaan sekä tästä talosta ja pihamaasta että mökistä rannalla tai saaressa. Mutta aina saa haaveilla, haaveilu pitää meidät elävinä.

Päivä oli onnistunut ja meri-ilma vei mehut täysin. Kotimatkalla takapenkki sammui kysyttyään ensin, voivatko napata pienet päiväunet. Iholle jäi suolaiset pärskeet muistuttamaan rantakalliolla raikuneesta naurusta. Sovittiin, että seuraavan kerran sitten uudestaan.

4 kommenttia:

  1. Voi mahoton miten ihanat kuvat ja tunnelma <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Marru tästä kommentista, kiva, että sain välitettyä meidän päivän tunnelmat sinne sinulle saakka <3

      Poista

Kiitos kivasta viestistä ♥