Welcome 2015!

Kun mennyt vuosi on laitettu pakettiin, on aika kääntää katseet tulevaan. Uusi vuosi tuo eteen tavallaan puhtaan pöydän, jolloin moni kääntää kelkkansa tai muuttaa elämänsä joskus ihan lopullisestikin. Lopetetaan tupakointi ja aloitetaan ainakin tipaton tammikuu. Kuntosalit täyttyvät jumppaajista.

Arvostan näitä elämänmuutoksia ja vilpitöntä halua korjata asiat, mutta on silti tärkeää muistaa ettei se vaikuta kovinkaan paljon mitä syö joulun ja uudenvuoden välissä vaan se, mitä syö uudenvuoden ja joulun välissä.

Omalta osaltani tahdon kääntää katseen siihen omaan napaani. Mitä haluan ensi vuodelta, mihin panostan?

Haluan löytää itseni. Olen ollut jo pitkään kadoksissa, enkä tiedä kuka olen. Olin kotiäiti, ihan tavallinen. Lapset ovat olleet pieniä ja tarvinneet minua. Nyt kasvettuaan he tarvitsevat minua eri tavalla. Pitää olla läsnä, mutta ei paikalla. Kaverit tulee ensin.

Olen vuoden tehnyt enemmän ja vähemmän töitä. Haluan tietää, mitä töitä teen tulevaisuudessa. Mikä on se minun juttuni.

Haluan lukea enemmän, kirjat ovat aina olleet minulle tärkeitä. Haluan kokonaisvaltaisen hyvän olon huolehtimalla paremmin itsestäni. Muistaa juoda vettä paljon ja syödä oikein. Muistaa liikkua niin, että siitä tulee hyvä olo, eikä niin että se vie mehut.

Faktahan on se, että olen 30+ kolmen lapsen äiti. Vaikka kuinka ihannoisin jotain muuta, en kertakaikkiaan itse voi sitä olla. Kroppani ei kolmen lapsen jälkeen ole millään kuten kaksikymppisellä. Jaksamiseni ei ole samaa, kuin nuoremmalla.

En pidä itseäni kuitenkaan vanhana ja väsyneenä. Haluan vain suunnata mielenkiintoni ja tavoitteeni realistisiin asioihin. Olla armollinen.

Haluan pitää kodistani parempaa huolta, löytää tavaroille paikkansa ja oppia pitämään ne siellä. Puhtaus tuo hyvän olon.

Ennenkaikkea haluan oppia pitämään itsestäni. Hyväksyä itseni sellaisena kuin olen, eikä tavoitella kuuta taivaalta. Joka päivä sanon itselleni jotain kaunista, niin kauan, kunnes oikeasti uskon siihen. On helppoa pitää itsestään näennäisesti, mutta että oikeasti uskoisi siihen itsekin.

Vuosi 2015 pitäköön enemmän sisällään ystäviä! Heitä olen nähnyt liian vähän somen vuoksi. Jotenkin tämä maailma saa uskomaan, että tietää mitä toiselle kuuluu pelkän ruudun välityksellä.

Kun näen ystäviä, haluan olla läsnä. En näpyttele puhelinta, ei mikään siellä voi millään olla tärkeämpää, eihän?

Katsotaan, mitä tuleva vuosi pitää tullessaan! Mitä te toivotte vuodelta 2015?

Bloggaajan vuosi 2014.

Viimeisiä viedään tältä vuodelta ja nyt on aika katsoa taaksepäin. Kun keräsin tätä kollaasia, kävin läpi monia, monia tunteita. Iloa, surua, haikeutta, onnea.. 

Ilman blogia tuskin tulisi katsottua vuotta näin tarkasti ja muistettua, mitä kaikkea se onkaan pitänyt sisällään.

Haluan kiittää kuluneesta vuodesta ihan kaikkia teitä siellä ruudun toisella puolella. Kiitos lukijani, jotka teette bloggaamisesta mielekästä vuorovaikutuksellanne. Kiitos Blogirinki, että olen saanut olla tänäkin vuonna mukana ja että blogini teidän ansiostanne kehittyy. Kiitos yhteistyökumppanini, että olette mahdollistaneet monta kivaa juttua. Erityismaininta kuuluu ME&I:lle elämyksen järjestämisestä! 

Vuosi on antanut minulle myös upeita ihmisiä siellä blogien takana, kiitos teille, että olemme tutustuneet ja viettäneet yhdessä huikeita hetkiä. Kiitos myös ystävilleni, että olette pysyneet rinnallani ja jakaneet hauskoja ja hölmöjä juttuja. Kiitos, että olette kuunnelleet.

Tammikuussa päätin keventää. Päätin lisätä ruokavalioomme keittoja. Kotimme kuvattiin lehtijuttua varten ja juhlimme kuusivuotiasta. Tammikuussa tein myös debyyttini esiintymislavalla, kun me&i SS14 mallisto julkaistiin.

Helmikuussa kerroin omia kauneusvinkkejäni ja juhlimme kaksivuotiasta. Leivoin maailman parhaita sämpylöitä, silloin en vielä noudattanut gluteenitonta ruokavaliota. Sain olla osana pariakin kivaa blogiringin kamppista, jotka poikivat herkullisia reseptejä.

Maaliskuussa kävimme alkukeväisellä eväsretkellä ja ilmat alkoivat lämmetä. Murun kanssa matkustimme Unkariin, Budapestiin. Herkuttelin avocadolla ja pidin kiinni vielä 140 päivää haasteesta, joka kaatuikin sitten noin 100 päivän kohdilla. Juhlimme myös pikkutyttöjen kaverisynttäreitä.

Huhtikuu toikin kevään jo täysillä. Ilmat lämpenivät todenteolla ja takkia tuskin enää tarvitsi. Juhlimme pääsiäistä, kävimme perhebrunssilla ja korkeasaaressa. Matkustimme myös laivalla Tukholmaan.

Toukokuussa oli jo kesä. Rakensimme majan pihalle ja leivoin paljon herkkuja. Hoidin pihaa ja odotin kovasti puutarhan heräämistä, sekä syksyn kukkasipulien tuloksia. Nautimme auringosta pihalla ja grillasimme. Ihastelin kauniin keväisiä omenankukkia. Toukokuussa vietettiin myös äitienpäivää, josta kirjoitinkin paljon kommentteja keränneen postauksen elämästä "ilman äitiä".

Kesäkuussa avasin sanasen arkkuni elämästä erityislapsen äitinä. Sisustin kotia ja sukuloimme Porvoossa. Päätin haluavani pitää sukuani enemmän elämässäni. Juhlittiin Blogiringin kesäkemuja aamuun saakka ja katseltiin kun aurinko nousi. Virkkasin Pienimmälle pannan.

Heinäkuussa kävimme moikkaamassa muumeja ja Murun kanssa kahdestaan Vanajanlinnassa. Nautimme helteisestä kesästä, aloitin gluteenittoman elämän ja juhlimme ystävien kanssa.

Elokuussa grillasimme, niinkuin monesti keväällä ja kesällä ja vielä syksylläkin. Vietimme aikaa ystävien kanssa ja juhlimme yhdeksänvuotiasta. Kävimme murun kanssa Oslossa.

Syyskuussa sain uskomattoman mahdollisuuden päästä mukaan me&i -blogimatkalle upeiden ihmisten kanssa. Mietin, miten gluteeniton voisi syödä puuroa ja keräsimme kesän satoa. Tein pihahommia ja vierailimme kurpitsakarnevaaleilla. Sain kuulla tulevan kummilapseni olevan tyttö ♥. Pohdin myös treenaamista.

Lokakuussa saimme nauttia syksyn väriloistosta. Kokkasin kaksivuotiaan kanssa ja leivoin hyytävän kakun. Käytin synttäreiltä ylijääneet kuppikakkuvuoat tyttöjen huoneen koristeluun. Puettiin ekaa kertaa toppaa ylle ja tein herkullista nachopeltiä. Vierailimme myös eläintieteellisessä museossa.

Marraskuussa matkustimme taas laivalla Tukholmaan. Saimme tutustua uusittuun lapsiperheiden unelmalaivaan. Pohdin lastenvaatteiden varastamista ja saako aikuinen lomapäivän lapsen sairastaessa. Vietimme isänpäivää ja odotimme talvea. Juhlittiin pikkujouluja ja aloin koristelemaan joulukotia.

Joulukuuta onkin vielä puolitoista vuorokautta jäljellä, mutta kuukausi koostui aika pitkälti joulukalenterista. Epäonnistuin tapani mukaan leivonnassa ja paketoin joululahjoja. Ruokin lintuystäviä pihalla ja itseäni Länsi-Uudenmaan kierroksella. Vietimme joulua ja kävimme Murun kanssa Tallinassa.

***

Kaikenkaikkiaan siis tapahtumarikas ja upea vuosi. Loppuvuoden tapahtumia läpi käydessäni huomasin, miten raskas se lopulta olikaan. Kaikkea ei täällä blogissakaan ole ollut, mutta suunta on ylöspäin :)

Nyt heitänkin pallon teille. Mitä haluaisitte blogilta ensi vuonna? Toiveita, ideoita?

Oikein hyvää uutta vuotta ♥

Joulu paketissa eli lahjat ja tuliaiset.

Maanantaimoikat! Oli suhteellisen rapea fiilis herätä töihin viikon lomailun jälkeen, mutta eiköhän se siitä vielä. Kunhan saa arjen pyörimään taas omalla painollaan :)

Tytöt ovat päivystävässä päiväkodissa ja onneksi se on mieluinen juttu. Ei ehdi edes heippaa sanoa, kun uudet lelut vievät mennessään. Ja onhan niitä kavereitakin mukava nähdä loman jälkeen. Kaksi päivää ja taas lomaillaan.

Mutta nyt niitä lahja- ja tuliais kuulumisia :) Kävin siis Tallinnan joulutorilla ja tein sieltä mahtavan löydön. Pienimmän kädet ovat lähestulkoon aina kylmät hanskoista huolimatta ja olen koittanut miettiä pääni puhki, mikä auttaisi.

Käytössä on ollut siis pomp de luxin haalariin kuuluvat rukkaset, merinovillaisilla aluslapasilla. Tämä yhdistelmä ei riitä meillä edes pikkupakkasilla, vaan kädet ovat kylmät :( Löysin torilta lampaannahkaiset karvavuorilliset rukkaset (tyyliin ugg) hintaan 13e!

Parin päivän käyttökokemuksella kädet ovat olleet näillä pakkasilla lämpimät, jes! Kuvassa olevan unikaverin toi joulupukki :)

Laivalla olen ainakin vuoden nyt ihastellut Victoria´s Secretin tuotteita ja nyt vihdoin päätin hankkia lempituoksuni setin. Joka ainoa kerta olen nuuhkinut tätä ja jättänyt hyllyyn. Tällä kertaa tuumasin, että turha sitä on enää ohittaa, sillä taas seuraavalla kerralla tulisin saman hyllyn kohdille ihastelemaan.

Löysin myös täydellisen huulirasvan, jossa on ihan hitunen sävyä. Juuri sopiva minulle, sillä pidän vaaleammista sävyistä. Täytyy myöntää, että joskus tekisi mieli repäistä ja punata huulet, mutta todennäköisesti olo olisi niin vaivaantunut, että pyyhkäisin pois :)

Älkää välittäkö tuosta huulikuvan huonosta ihosta, olen edelleen ihan pulassa sen kanssa. Mikä ihme siinä on, että sellaiset jättimäiset ihonalaiset lisäelimet tulevat juuri leukaan..

Nopsterille joulupukki toi muutaman ison legon. Tuon punaisen technicin hän rakensi päivässä ja alemman helikoptein muutamassa tunnissa. Ja me kun mietimme, että saa nyt tekemistä uuteen vuoteen saakka :D

Noihin techniceihin saa onneksi hankittua myöhemmin vielä lisäosia :) Joulupukki toi myös lahjakortin lelukauppaan ja poitsu päätti hankkia itselleen sillä uuden legon. Menevät tänään katselemaan niitä.

Juuri ennen joulua saimme myös hieman apua naapurista ja Nosteri huoneensa seinälle hyllyn legoja varten. Minityyppi on kova tuhoamaan kaiken ympäriltään, joten nostimme upea rakennelmat turvaan :)

Sain vielä matkan lisäksi polarin loop rannekkeen ja nyt olen ihan sen lumoissa. Välineurheilu on sitä parasta urheilua ja antaahan nämä aina uutta potkua treenaamiseen.

Tuo loop on sellainen aktiivisuusranneke, joka mittaa askeleita, kaloreita, istumista, kävelyä - siis ihan kaikkea.

Paketista kuoriutui myös mieluinen yllätys tällaiselle foodielle, kuin minä :) Sain uuden keittokirjan kokoelmiini. Ensi vuodelle onkin projektina kokkailla aina jotain uutta kerran viikossa!

Murulle joulupukki toi setin :) Settiin kuului kitchen aidin vedenkeitin teenjuojalle, sekä uusin juoppohullu. Unohtamatta tietenkään perinteistä lukukaveria after eight suklaata :)

Ihan kaikkia tähän en kuvannut, sillä lapset olivat olleet superkilttejä (joulupukin mielestä) ja avattavaa riitti. Mitään vuorta ei kuitenkaan tarvinnut tuhota, sillä kun olen fb:tä jne seurannut, niin lahjoja oli verrattaen vähän. Kukaan ei kuitenkaan jäänyt kaipaamaan mitään, joten materialistisesti ajatellen joulu onnistui mainiosti :)

Mitäs teidän paketeista löytyi? Mikä oli SE lahja?

Tallinna day 2: KGB museo ja ravintola Korsaar.

Tosiaan, kuten mainitsinkin, hotellin henkilökunta oli hyvin ystävällistä ja auttavaista. Pyysimme aamulla vastaanottoa varaamaan meille liput Sokos hotel Virussa sijaitsevaan KGB:n museoon. Kierroksia järjestetään usealla kielellä (myös suomeksi) ja me pääsimme mukaan englanninkieliselle kierrokselle. Liput tuonne maksoivat 9e.

Museo sijaitsee Virun 23. kerroksessa ja aloitimme matkamme sinne hotellin aulasta. Meille kerrottiin hyvin paljon itse Virun historiaa, mutta myös jonkin verran Neuvostoliitosta. Oli oikeastaan jopa hämmentävää kuunnella niitä asioita, sillä olen lukenut Sofi Oksasen Stalinin lehmät ja löysin yhtymäkohtia.

Itse museo koostui kahdesta erillisestä huoneesta. Toinen näistä huoneista on ollut varsinainen tarkkailuhuone. Huoneessa olleiden henkilöiden lisäksi hotellissa oli myös ns. kerrosvahdit, jotka pitivät silmällä kuka meni, minne meni, milloin ja kenen kanssa.

Aikalailla tavarat olivat niillä sijoillaan, mihin olivat jääneet kun KGB poistui kiireellä rakennuksesta, mutta olihan siellä tietysti jonkinlaista dramatisointia. Kierros oli todella mielenkiintoinen ja suosittelen kyllä käymään jos yhtään pitää historiasta.

Kierros alkoi klo 11.30 ja kesti noin tunnin, joten nälkä alkoi olla pikkuhiljaa kiljuva :) Mietimme hetken ja poikkesimme vielä stockalle. Lopulta päädyimme ottamaan taksin takaisin vanhaan kaupunkiin, joka kustansi 6e.

Taksilla kulkeminen on Tallinnassa edullista, kunhan tarkastaa ensin hinnat. Jokaisella taksiyhtiöllä on oikeus määritellä omat taksansa, mutta niiden tulee olla näkyvillä ikkunassa. Jos et saa tulostettua kuittia, sinulla on myös oikeus kieltäytyä maksamasta kyytiä.

Alkuperäinen suunnitelma oli käydä Beer Housessa syömässä, mutta samasta ovesta meidät ohjasikin toiseen ravintolaan ns. sisäänheittäjä. Meillä kävi jopa tuuri, sillä toinen ravintola oli Korsaar, merirosvoteemainen gourmet paikka.

Korsaar on viimeisen päälle teemasisustettu paikka, kuten Beer Housekin. Tarjoilijat olivat merirosvoja ja jopa wc loppuun saakka mietitty. Seinillä pyöri screeneillä meri ja akvaarioista saimme ihastella karppeja ja haita.

Alkuun tarjoiltiin mustekalan musteella värjättyä leipää ja alkuruuaksi jaoimme Murun kanssa paistetut kampasimpukat kuohuviinilasillisten kera.

Pääruuaksi tilasin ankkaa ja Muru otti chateaubriandin. Ruoka oli hieman mautonta ja jopa vähän viileää, mutta upea ympäristö kuitenkin korvasi sen, mitä ruuassa jäi vaille.

Jälkiruuaksi söimme vielä jäätelöä, joka tarjoiltiin hauskoista halkaistuista pulloista.

Kaikenkaikkiaan mahtava paikka, kouluarvosanaksi antaisin 8.  Ateriamme juomineen kustansi noin 80e.

Illalla kävimme vielä katsomassa valioliigaa Mad Murphys irkkubaarissa, jonka _edullinen_ ruokalista houkutteli myös. Joimme vain limut ja vedet ja päätimme syödä illallisen Beer Housessa.

Saksalaistyyppinen afterski -tunnelmainen ravintola tarjoaa makkaroita, pizzoja ja muuta raskaampaa normaalein suomalaisin hinnoin. Suosittelen silti poikkeamaan vaikka vaan oluella tutustumassa.

Lauantai aamuna aamiaisen jälkeen olikin aika suunnata pikkuhiljaa kotia kohti. Vaikka matka oli mahtava, jäi matkakuume päälle. Jännä tauti, joka varmasti poikii taas jotain :)

Liityin tripadvisoriin ja lisäilin sinne käymiäni maita ja kaupunkeja. Sen mukaan olen käynyt vain seitsemässä maassa, maailmassa on vielä hurjasti lisää nähtävää!

Tallinna day 1: Hotelli ja Joulutori.

Oma koti on kaikkein paras paikka! Ehdin kauppaan juuri ennen sulkemisaikaa, saunoimme ja peittelimme lapset unille. Lapsilla oli täällä odottamassa kaikki joululahjat ja oikeastaan niiden tutkiminen oli kuin joulu uudestaan.

Kotityöt, kuten pyykkäyskin tuntuu taas mukavalta. Aviomies sen sanoikin: joskus on mentävä kauas nähdäkseen lähelle. Niinhän se juurikin on.

Matka oli kertakaikkisen upea, mutta kyllä ne oikeat joululahjat odottivat meitä täällä avosylin.

Mutta koska ainakin osa teistä palaa halusta lukea tämänkertaisen matkakertomuksen, tässä sitä tulee!

Joulupukki käski minun siis pakata tavarat valmiiksi jouluaattona ja ilmoitti, että lähtö on seuraavana aamuna. Tässä vaiheessa minulla ei ollut vielä aavistustakaan määränpäästä.

Matkustimme Tallink Star -aluksella, joka olikin minulle täysin uusi tuttavuus. Sen enempää en laivaa kolunnut, toki kotimatkalla kävin kerryttämässä vähän kosmetiikkakiloja, mutta niistä lisää toisella kerralla.

Matka sujui hieman keikkuen, mutta erittäin miellyttävästi Comfort Class -luokassa, johon kuului pientä purtavaa ja virvokkeita. Kysyin erikseen gluteenittomia ja niitä järjestyikin hienosti. Palvelu oli ystävällistä.

Satamassa meitä odotti hotellin oma kuljetus, joka vei meidät Hotel Telegraafiin. Telegraaf sijaitsee täysin keskellä kaunista vanhaa kaupunkia.

Huoneemme oli ylimmässä kerroksessa ja siitä oli upea näkymä vanhan kaupungin kattojen yli.

Hetken levättyämme lähdimme kaupunkikierrokselle. Olen itse ollut Virossa viimeksi yli kymmenen vuotta sitten, joten oikeastaan minkäänlaisia muistikuvia ei löytynyt ennestään. Nekin reissut koostuivat suhteelisen hatarista muistoista..

Heti hotellin kulman takana oli vanhan kaupungin joulutori, jossa oli satumaisen upea tunnelma. Vieri vieressä pieniä kojuja, joissa myytiin glögiä, herkkuja ja käsitöitä. Itsekin löysin sieltä yhdet tuliaiset :)

Tori oli täynnä sekä turisteja, että paikallisia lapsiperheitä nauttimassa tunnelmasta ja ohjelmasta. Täällä näkyi hyvin paikallisten yhteisöllisyys ja vieraanvaraisuus.

Jatkoimme kävelyä pienen kahvilan kautta, josta sieltäkin löytyi helposti gluteenitonta herkkua. Itse jäin kaipaamaan kyllä niitä suolaisia vaihtoehtoja, niitä ei oikein tuntunut missään olevan. Siis ellei ota lukuun sipsejä ja ranskalaisia.. :)

Pikkukahvilassa toimi samassa deli ja hinnat olivat ehkä paikalliseen tasoon nähden korkeahkot, mutta suomalaiselle vielä edulliset. Meidän kahvi, tee, leivos, muffari ja suolainen maksoivat yhteensä noin 10e. Caesar -salaatin olisi saanut pakattuna kolmella eurolla.

Kahvittelun jälkeen palasimme hotellille juuri oikeaan aikaan ihailemaan upeaa auringonlaskua ikkunastamme. Suuntasimme hotellin spa:han ja sieltä saunoihin ja poreisiin. Kokemus sinänsä oli unisex -pukuhuone :D

Illan päätteeksi tilasimme vielä huonepalvelusta. Osan huonepalvelulistalta ja osan upeasta alakerrassa sijaitsevasta ravintola Tchaikovskysta. Sain gluteenittoman clubi -sändärin ja Muru herkkuburgerin. Jälkkärit tietysti myös: hedelmäsalaattia ja jäätelöä. Annokset olivat herkullisia, joskin jäimme molemmat kaipaamaan lisukkeita, joita ei siis ollut.

Kuvut täynnä viritimme elokuvan ja painuimme unille.