Kun mennyt vuosi on laitettu pakettiin, on aika kääntää katseet tulevaan. Uusi vuosi tuo eteen tavallaan puhtaan pöydän, jolloin moni kääntää kelkkansa tai muuttaa elämänsä joskus ihan lopullisestikin. Lopetetaan tupakointi ja aloitetaan ainakin tipaton tammikuu. Kuntosalit täyttyvät jumppaajista.
Arvostan näitä elämänmuutoksia ja vilpitöntä halua korjata asiat, mutta on silti tärkeää muistaa ettei se vaikuta kovinkaan paljon mitä syö joulun ja uudenvuoden välissä vaan se, mitä syö uudenvuoden ja joulun välissä.
Omalta osaltani tahdon kääntää katseen siihen omaan napaani. Mitä haluan ensi vuodelta, mihin panostan?
Haluan löytää itseni. Olen ollut jo pitkään kadoksissa, enkä tiedä kuka olen. Olin kotiäiti, ihan tavallinen. Lapset ovat olleet pieniä ja tarvinneet minua. Nyt kasvettuaan he tarvitsevat minua eri tavalla. Pitää olla läsnä, mutta ei paikalla. Kaverit tulee ensin.
Olen vuoden tehnyt enemmän ja vähemmän töitä. Haluan tietää, mitä töitä teen tulevaisuudessa. Mikä on se minun juttuni.
Haluan lukea enemmän, kirjat ovat aina olleet minulle tärkeitä. Haluan kokonaisvaltaisen hyvän olon huolehtimalla paremmin itsestäni. Muistaa juoda vettä paljon ja syödä oikein. Muistaa liikkua niin, että siitä tulee hyvä olo, eikä niin että se vie mehut.
Faktahan on se, että olen 30+ kolmen lapsen äiti. Vaikka kuinka ihannoisin jotain muuta, en kertakaikkiaan itse voi sitä olla. Kroppani ei kolmen lapsen jälkeen ole millään kuten kaksikymppisellä. Jaksamiseni ei ole samaa, kuin nuoremmalla.
En pidä itseäni kuitenkaan vanhana ja väsyneenä. Haluan vain suunnata mielenkiintoni ja tavoitteeni realistisiin asioihin. Olla armollinen.
Haluan pitää kodistani parempaa huolta, löytää tavaroille paikkansa ja oppia pitämään ne siellä. Puhtaus tuo hyvän olon.
Ennenkaikkea haluan oppia pitämään itsestäni. Hyväksyä itseni sellaisena kuin olen, eikä tavoitella kuuta taivaalta. Joka päivä sanon itselleni jotain kaunista, niin kauan, kunnes oikeasti uskon siihen. On helppoa pitää itsestään näennäisesti, mutta että oikeasti uskoisi siihen itsekin.
Vuosi 2015 pitäköön enemmän sisällään ystäviä! Heitä olen nähnyt liian vähän somen vuoksi. Jotenkin tämä maailma saa uskomaan, että tietää mitä toiselle kuuluu pelkän ruudun välityksellä.
Kun näen ystäviä, haluan olla läsnä. En näpyttele puhelinta, ei mikään siellä voi millään olla tärkeämpää, eihän?
Katsotaan, mitä tuleva vuosi pitää tullessaan! Mitä te toivotte vuodelta 2015?