lauantai 31. maaliskuuta 2018

Siivousta, suklaamunia, päiväkahveja ja koiravauva.

Tunnustan olevani ihan järkyttävän karmean älytön kontrollifriikki. Sellainen, jolla joka nurkka olisi mielellään järjestyksessä ja päivät sujuisivat lukujärjestyksen mukaan.

Minusta on jotenkin lohdullista ajatella, että aina maanantait ovat kauppapäiviä ja torstaisin voisi siivota. Perjantaina syötäisiin pizzaa, tai jotain muuta ja lauantait ulkoiltaisiin yhdessä. Mutta elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan, siis ainakaan kontrollifriikin suunnitelmien mukaan ja olen pikkuhiljaa antamassa periksi ajatukselle, että sekin on ihan okei.

Koska mitä sitten? Mikä on pahin asia, mitä voi tapahtua jos et ehdikään torstaina siivota? Se, että vihainen villakoira hyökkää sängyn alta? Tai jos maanantain kauppareissu siirtyykin tiistaille? Kukaan tuskin kuolee nälkään.


Meidän oli tarkoitus tänään lapioda terassi tyhjäksi lopusta lumesta, mutta toisin kävi. Piti käydä Terrassa lapio-ostoksilla ja napata mukaan pari kukkaruukkua. Piti grillata ja mitähän vielä, niin! Ikeassakin piti käydä. Heräsin kuitenkin aamuyöstä siihen, että aviomies halasi pönttöä wc:ssä. Mystinen pikatauti, joka vei sängynpohjalle, mutta joka on jo onneksi aikalailla ohitse.

Joskus olisin hyperventiloinut muutosten ansiosta, sillä onhan se nyt kuolemanvakavaa kun tämän luokan suunnitelmat peruuntuu :D Istahdin kuitenkin aamukahvipöytään, join kahvini rauhassa ja käytin samalla koirat ulkona.

Kyllä. Koirat. Sain nimittäin eilen syntymäpäivälahjaksi maailman (jaetulla ensimmäisellä sijalla) suloisimman chihuahuavauvan! Päivä sujuikin siis kotosalla ja tutustuimme toisiimme opetellen kaikkea uutta, puolin ja toisin. Ja ehtiihän nuo kaikki sitten huomennakin, siis jos niikseen tulee.


Kaivoin esiin kaikenmaailman siivousvälineet ja aloin hommiin. Hammasharjasiivous on varmasti yksi maailman tyydyttävimmistä tunteista :D Siivosimme siis (vielä nimettömän) koiravauvan kanssa muutaman huoneen joka nurkan, kävimme ostamassa kaulapannan, teimme savukalasalaattia lounaaksi ja nautimme viiniä keskellä kirkasta päivää.

Tai siis minä. Hän ihmetteli vieressä ja komensi leikkikaveriaan hassusti maukumalla. Ja koska me-pronominin käyttäminen on lähes yhtä ärsyttävää kuin se, että puhuisi itsestään kolmannessa persoonassa, niin keitettiin myös poikkeuksellisesti iltapäiväkahvit ja syötiin suklaamunia.

Sanoisin, että aika täydellinen päivä kaikessa epätäydellisyydessään. Toivottavasti teilläkin 

ps. kevätmessulippuarvonta löytyy TÄÄLTÄ.

4 kommenttia:

  1. On todella ihana kuulla niin erilaisesta tyylistä elää ja olla :) Itse kun elän muutoksesta ja kuolisin järjelmällisyysahdistukseen jos olis siivous-tai kauppapäiviä (en tietenkään kuolisi, mutta varmaan sama fiilis kun sulla, mutta päinvastoin). Onnea uuden koiran johdosta, ihana olisi nähdä joskus kuvia hänestä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta on ihanaa, että me kaikki ollaan niin erilaisia. Olisi hirveän tylsää elää ihmisen kanssa, joka olisi täysin samanlainen, eikä ikinä joutuisi oman mukavuusalueensa ulkopuolelle :) Ja näin me voidaan jokainen oppia toiseltamme joka päivä jotain <3
      Kiva kun jätit kommentin! Ja vauvasta tulee kuvia varmasti jossain vaiheessa :)

      Poista
  2. Minäkin olen välillä ihan kamala kontrollifriikki, muuta onneksi yleensä mies tiputtaa minut aina maanpinnalle ja saa löysyttämään nutturaani ;)
    Onnea uudesta perheenjäsenestä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Milli <3
      Tämä juuri, onneksi meilläkin tapahtuu vastaavaa tiputusta :)
      Ja tavallaan myös onneksi oma nuttura tuntuu pikkuhiljaa löystyvän :D

      Poista

Kiitos kivasta viestistä ♥